List

Aamulla lähdin viemään tyttöjä kouluun. Kuljin sisäpihan läpi rappukäytävään, jossa portaita kulkeva nainen huikkasi minulle tervehdyksen. Hän jatkoi kysymällä, onko sisäpihalla oleva sänky meidän. Vastasin kieltävästi. Ihmettelin, miksi hän näin suoraan kysyi. Ehkä hän ei ollut meitä nähnyt ja ajatteli uusien asukkaiden olevan syyllisiä. Sanoin itsekin huomanneeni, että pihalle on kertynyt tavaraa. Nainen ei pitänyt siitä ollenkaan: eivätkö ihmiset ymmärrä, että ylimääräisistä jätteistä tulee lisälasku asukkaiden maksettavaksi?

Ranskalaiseen tapaan nainen kiitti ja toivotti hyvää päivänjatkoa. Kun hän jäi kiinnittämään lastaan rattaisiinsa, pujahdin tyttöjen kanssa ovesta. Ulkona jäin miettimään, olisiko minun kuitenkin pitänyt jäädä hänelle pitämään ovea auki.

Jatkoimme katua ja kurkin taaksepäin. Vanhempi tyttäreni ihmetteli, mitä oikein tein. Arvioin, olisiko minun pitänyt kuitenkin jäädä pitämään ovea auki. Olimme jo kaukana, kun nainen tuli lapsensa kanssa ulos. Mutta kuka tietää, kestikö hänellä niin kauan siksi, etten jäänyt sitä ovea pitämään.

Äitien kohtaaminen koulun liepeillä

Saavuimme koululle, jonne tytöt jätetään eri ovista. Sen jälkeen jatkoin vielä matkaa viereiseen leipomoon, jonka ovella huomasin yhden koulukaverin äidin. Olin tutustunut häneen jo ensimmäisenä kouluaamuna. Perhe oli muuttanut Nancysta, ja tyttö on vanhimman tyttäremme luokalla. Ajattelin, että siinä on oiva tilaisuus tytön saada kaveri ja meidän tuttuja.

Koulun alkuun oli enää minuutti, ja ranskalainen tyttö pisteli leipomon ovella suuhunsa suklaaleipää, pain au chocolat‘ta. Heille oli tullut aamulla hieman kiire, eikä äitikään vaikuttanut vielä kunnolla heränneeltä.

Olin iloinen kuullessani, että ranskalainen tyttö puhuu paljon vanhimmasta tytöstämme ja haluaisi kutsua tämän kylään. Sehän sopii! Äiti kertoi myös tyttärensä sanoneen aluksi, ettei tyttömme oikein osaa ranskaa. Mutta hiljattain hän oli sanonut, että nytpä tämä ymmärtää, mitä puhutaan! Olin paitsi mielissäni myös vähän yllättynyt.

Koulupäivän päätteeksi tyttäremme näytti piirrettyä Suomen lippua, jonka ranskalainen ystävä oli hänelle tehnyt.

Reagointikulttuurin tapoja

Ranskalaisessa reagointikulttuurissa tulee päivittäin kohtaamistilanteita. Joka viikko useaan kertaan tuntemattomat kysyvät kadulla tietä. Ja kyse on ihan ranskalaisista; aika vähän Lyonissa näkyy turisteja. Kadulla pitää muistaa pyytää koko ajan anteeksi, jos edes meinaa hipaista toista. Tämän tytötkin ovat oppineet. Ovia on muistettava pitää auki kaikille, ja ihmiset kiittävät siitä. Töissä minulle kävi viimeksi niin, että tuli vähän vahingossa pitäneeksi ovea auki ja tajusin sen vasta kun selkäni takaa kuului: merci.

Pienten ranskalaisten reagointi rajoitetulla kielitaidolla varustettuihin suomalaisiin on hellyyttävää ja sympaattista. Jo ensimmäisenä päivänä tytöt kertoivat saaneensa kavereita. Viime viikolla vanhempi tyttäremme kertoi, että kaksi lasta riiteli hänestä. Ja ensimmäinen syntymäpäiväkutsukin on saatu.

Leikki on selvästi paljon enemmän kuin sanoja. Vaikka paksua kirjaakin voi ranskalainen kaveri tarjota suomalaistytölle luettavaksi sateisella välitunnilla. “No luitko?” kysyin. “Luin mä kolme sivua”, kuului vastaus. “Vaikken mitään ymmärtänytkään.”

 

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

  Posts

1 2 3 4
October 5th, 2018

Sinä vai te? Puhuttelu meillä ja muualla, Tiedekulma

Sinä vai te? Puhuttelu meillä ja muulla -tapahtuma valtasi Tiedekulman 3.10.2018. Sen järjesti Miten puhutella? -tutkimushanke, jota johtaa suomen kielen dosentti Hanna […]

September 3rd, 2018

Kirja-arvio: Tutkimuksesta toimintaan. Tieteentekijän opas viestintään ja vaikuttamiseen

Tutkimuksesta toimintaan. Tieteentekijän opas viestintään ja vaikuttamiseen Iina Koskinen, Maria Ruuska ja Tanja Suni Art House, 2018. 264 s. Vaikka yliopistoilla […]

August 24th, 2018

Pidätkö oven auki takana tulevalle?

Yksi asia yllätti kohteliaisuustutkijan: Suomessa asuvat ranskalaiset puhuivat paljon ovista. Siis niiden pitämisestä auki takana tulevalle henkilölle. Ovi saattoi olla […]

July 11th, 2018

Sociolinguistics Symposium 22, Auckland, Uusi-Seelanti

Suurin sosiolingvistiikan konferenssi järjestetään joka toinen vuosi. Tänä vuonna Sociolinguistics Symposium rantautui ensimmäistä kertaa eteläiselle pallonpuoliskolle: Uuden-Seelannin Aucklandiin! Sociolinguistics Symposium 22:n  […]

July 11th, 2018

Hongkong: välietappi konferenssimatkalla

Minulla oli ilo pysähtyä kaksi kertaa Hongkongissa matkallani Sociolinguistics Symposium 22:een, joka järjestettiin Uuden-Seelannin Aucklandissa (27.–30.6.2018). Vietin Hongkongissa yhden yön […]

June 11th, 2018

8. Intercultural Pragmatics -kongressi 2018 Kyproksella

Saavuin Kyproksen pääkaupunkiin Nikosiaan illan pimentyessä. Kun seuraavana aamuna avasin parvekkeen oven, vastassani oli lempeä tuulahdus ja palmujen reunustama näkymä. 8. International […]

June 1st, 2018

Hiljaiset suomalaiset: myyttien ja todellisuuden välimaastossa

Hiljaiset suomalaiset on alati viljelty käsite. Se nousee esiin erityisesti silloin, kun tapojamme verrataan muihin kulttuureihin. Monikulttuurisesta asiakastyöstä kirjan kirjoittanut Marjut Nieminen varoitti […]

May 7th, 2018

Päivää ja bonjour: tervehtiminen Suomessa ja Ranskassa

Tervehtiminen herättää keskustelua Suomessa. Yle teki äskettäin tervehtimiskyselyn, johon vastasi yli 600 suomalaista. Asenteet olivat jakaantuneet. Monet toivoivat enemmän tervehtimistä, kun taas […]

April 18th, 2018

Podcast-sarjani Ranskaa raakana!

Maaliskuussa 2018 aloitin oman podcast-sarjani Ranskaa raakana! Tarjoilen siellä kattauksen kieltä ja kulttuuria. Bon appétit! Kenelle? Vartin mittaiset podcastit sopivat kielenopettajille […]

March 17th, 2018

Ihmisiä, miehiä vai naisia? – Tasa-arvoisen kielenkäytön vaatimukset Suomessa ja Ranskassa

  Vaatimukset tasa-arvoisesta kielenkäytöstä ovat lisääntyneet Suomessa ja Ranskassa. Syyskuussa 2017 Aamulehti ilmoitti pyrkivänsä kohti neutraalia kielenkäyttöä. Puhemies olisi vastedes puheenjohtaja […]