Toisena INAR4-päivänä, perjantaina 9.6.2017, olin aamun puheenjohtajana.
Aamupäivän esitelmiä
Hanna Lappalainen ja Kaarina Mononen puhuivat etunimien käytöstä vanhustenhoidossa sekä arkikeskusteluissa. Jälkimmäisessä ne ovat harvinaisempia ja käytössä lähinnä ongelmatilanteissa.
Tuuli Holttinen kertoi, miten syntyperäiset ranskanpuhujat ja ranskan kielen oppijat käyttävät puhuttelumuotoja pyynnöissä. Melko hyvin kielenoppijatkin osasivat käyttää puhuttelumuotoja, mutta vaikeuksia tuottivat tilanteet, joissa ikä ja asema menevät ristiin: henkilö on ylemmässä asemassa mutta tuttu tai henkilöt ovat samassa asemassa mutta eivät tunne toisiaan.
Kahvitauon jälkeen Jane Warren esitteli John Hajekin kanssa tekemäänsä tutkimusta ranskalaisten presidenttien puhuttelusta. Se olikin itselleni hyvin kiinnostavaa kuultavaa. Tuore presidentti Macron sinutteli Le Peniä kampanjan aikana.
Chiracin vaimo puolestaan ei halunnut miehensä sinuttelevan häntä ja ärsyyntyi, mikäli tämä teki niin.
Sarkozy – suuri sinuttelun kannattaja – oli Putinin kanssa kahden kesken sinutteluväleissä, mutta virallisissa tilaisuuksissa he teitittelivät toisiaan.
Agnese Bresin esitteli väitöskirjansa tuloksen, joiden mukaan italialaisissa ravintoloissa käytetään alueesta riippuen puhuttelumuotoja tu, voi tai Lei asiakkaita puhuteltaessa.
Oli mielenkiintoista kuulla, että Doris Schüpbachin tutkimus oli saanut inspiraatiota ja mallia Lappalaisen ja Isosävin Starbucks-artikkelista. Schüpbach oli tutkinut Coop-yrityksen tuloa saksankieliseen Sveitsiin: työntekijöiden on sinuteltava asiakkaitaan, mikä on eräänlainen markkinointitemppu.
Teitittelyyn tottuneessa Sveitsissä tätä kuitenkin vastustettiinkin, ja työntekijät saattavat ainakin aluksi teititellä ainakin vanhempia asiakkaita tai yrittää tervehtiä heitä mahdollisimman neutraalisti.
Päivän lounas nautittiin ravintola Pianon buffet-pöydästä, jonne käveltiin aurinkoisen mukavassa säässä. Eilisillan sateesta ei onneksi ollut tietoakaan.
Takaisin yliopistolle palatessamme päärakennuksen eteen levitettiin punaista mattoa. Se ei valitettavasti ollut meille tarkoitettu, vaan teologisen tiedekunnan promootioakti oli juuri päättymässä.
Iltapäivän esitelmiä
Lounaan jälkeen jatkoimme germaanisilla kielillä. Joske Piepers ja Maria van de Groep kertoivat, miten Twitterissä puhutellaan paikannimiä. Osa lauseista on jopa epäkieliopillisia kuten ”Amsterdam, sinä sadat vettä!”
Camilla Wide ja Catrin Norrby kertoivat monikollisen ni-pronominin käytöstä asiakaspalvelutilanteissa suomen- ja ruotsinruotsissa. Toisinaan suomenruotsissa on vaikea tietää, onko kyse teitittelystä vai monikollisesta sinuttelusta.
Roel Vismans esitteli tutkimustaan, joka koskee hollannin- ja saksankielisten puhuttelumuotojen käyttöä verkkokeskusteluissa. Eroja kielten välillä löytyi, mutta hän ei toistaiseksi löytänyt vielä niin paljon monikollisia puhuttelumuotoja, joita hän ryhtyi alunperin etsimään.
Kahvitauon jälkeen kuulimme koko kollokvion viimeiset esitelmät. Tatiana Larina esitteli Neelakshi Suryananrayanin kanssa tekemäänsä tutkimusta englannin ja hindin puhuttelumuotojen käytöstä. Paikalliset käyttävät usein hindinkielisiä puhutteluja, vaikka puhuisivat englantia vieraille ihmisille. Hindin puhuttelumuodot ovatkin usein englantia monimutkaisempia: esimerkiksi sedälle löytyy kahdeksan eri muotoa, joiden käyttö riippuu muun muassa iästä ja sukuhaarasta eli onko kyseessä äidin vai isän puolen sukulainen.
Maria Yelenevskaya kuvasi puhuttelumuotoja monikielisessä kulttuurissa Israelissa. Etunimiä ja lempinimiä käytetään jopa muodollisissa tilanteissa: esimerkiksi Netanyahua kutsutaan bibiksi. Monikielisyys näkyy opiskelijoiden sähköposteissa, joissa yhdistyy eri kielten suosimia puhuttelukäytäntöjänä. Opettajaansa hoputtava opiskelija kirjoitti näin: ”Dear Maria, Should I be rude or continue to be patient :-)”
Kongressin viimeisenä puhujana oli promootioystäväni Riikka Ala-Risku, joka kertoi alueellisista ja murteellisista puhuttelumuotojen käytöstä italialaisessa kaunokirjallisuudessa.
Kongressin loppusanat
Koko kongressin ajan erinomaisena ja aktiivisena kommentoijana kunnostautunut Eva Havu sanoi loppusanat. Hän veti yhteen monipuolista kongressisatoa, joka sisälsi esitelmiä viidestätoista eri kielestä: opimme paljon, mutta huomasimme, että on hyvin paljon asioita, joita emme tiedä. Tutkittavaa siis riittää.
Iloksemme seuraavan INAR-kongressin järjestäjäkin löytyi: Roel Vismans lupasi vastaanottaa meidät Sheffieldin yliopistossa vuonna 2019.
Lopuksi poseerasimme ryhmäkuvassa.
