Kansainvälinen puhuttelukongressi INAR4 Helsingissä – illanvietto ja 1. päivä 8.6.2017

Kansainvälinen puhuttelukongressi INAR4 (The fourth meeting of the International Network of Address Research) järjestettiin Helsingin yliopistossa 8.–9.6.2017. Järjestelytoimikunnan puheenjohtajana toimi Hanna Lappalainen, jonka kanssa olimme ensimmäisessä INAR-kongressissa Berliinissa vuonna 2013 puhumassa etunimipuhuttelusta Starbucksissa Suomessa ja Ranskassa.

Toiseen INARiin vuonna 2014 emme valitettavasti päässeet, koska Jyväskylän Sosiolingvistinen symposiumi oli ajallisesti niin lähellä. Kolmas INAR järjestettiin Texasissa, jossa vain Hanna oli mukana.

Vuonna 2017 oli ensimmäistä kertaa Helsingin vuoro.

Tarkoituksena INAR-kongresseissa on, että kaikki pääsevät kuuntelemaan toistensa esitelmät eikä rinnakkaissektioita järjestetä. Suuren kiinnostuksen vuoksi jouduimmekin karsimaan noin neljänneksen esitelmistä, jotta kaikki mahtuvat kahteen esitelmäpäivään.

Epävirallinen illanvietto

Jo keskiviikkoiltana 7.6. järjestimme epävirallisen illanvieton suomen kielen oppiaineen Muoto-opin arkistossa.

INAR4-tiimi valmiina. Vasemmalta Suvi, Tuuli, Henri, allekirjoittanut, Hanna, Agata sekä Pauliina

Olime varanneet tarjottavaksi salaatteja, karjalanpiirakoita, patonkia ja juustoja, viiniä ja muita juomia, juustoja sekä jälkiruuaksi kakkua.

Meille oli kuitenkin pettymys se, että vaikka lähes kaikki osallistujat olivat ilmoittautuneet illanviettoon, iso osa jäi pois ilmoittamatta. Olimme nimittäin varanneet ruokia paljon suuremmalle joukolle.

Tunnelma oli kuitenkin hyvä, ja kaikki paikalle saapuneet vaikuttivat kuitenkin tyytyväisiltä. Helsingissä oli ollut ihana ja keväinen sää koko päivän. Monet olivat tulleet Helsinkiin jo päivällä ja ehtineet käydä katsomassa joitakin nähtävyyksiä.

Yksi saksalainen tuttavamme oli saanut paikallisen yliopiston fenno-ugristilta pitkän listan suomalaisia ruokaerikoisuuksia, joita hän halusi maistaa. Oli helppo kertoa, mistä löytäisi salmiakkivodkaa, mutta haasteellisempaa oli opastaa verilettujen luokse; enpä ole itsekään niitä syönyt sitten kouluaikojen. Suosittelin korvikkeeksi muikkuja Kauppatorilta.

Meillä oli Hannan lyhyen puheen lisäksi ohjelmaakin. Saimme kuulla suomen kielen opiskelijaa Almaa, joka soitti kolme kappaletta kanteleella. Yksi niistä oli Nightwishiä.

Alma ja kantele

Koska yliopisto sulki ovensa jo kahdeksalta, lopettelimme silloin illanvieton, siivosimme ruuat pois ja lähdimme levähtämään ennen varsinaisia esitelmäpäiviä.

Kongressin avaus

Torstaina klo 9.30 Hanna Lappalainen avasi INAR4-kongressin juhlallisessa Konsistorin salissa Helsingin yliopiston päärakennuksessa.

Kahden päivänä aikana kuulisimme yhteensä 21 esitelmää, joiden abstraktit ovat luettavissa Internetissä.

Aamupäivän esitelmiä

Aloitimme latinasta: Piera Molinellin mukaan latinan teitittely ei olisikaan peräisin siitä, että keisareita oli aikoinaan kaksi: toinen Roomassa ja toinen Konstantinopolissa. Sen sijaan Molinellin tutkimuksen mukaan se syntyi ns. majestettisesta me-monikosta, jolla ensimmäiset paavit viittasivat itseensä kirjeissä.

Bettina Kluge puolestaan kertoi puhuttelumuodoista 1500–1700-luvun espanjankielisissä kirjeissä, joita Amerikkoihin muuttaneet miehet lähettivät vaimoilleen. Tarkoituksena oli paitsi suostutella puolisokin lähtemään siirtolaiseksi myös vakuuttaa viranomaiset luvan saamiseksi. Usein kirje päättyi sanoihin “rakastava aviomiehesi, joka on innokkaampi näkemään sinut kuin kirjoittamaan sinulle”.

Horst Simon ja Linda Gennies kertoivat metodologisista ongelmista, jotka liittyvät siihen, että tutkitaan monikielisiä oppikirjoja 1450–1750. Täytyy nimittäin pohtia, kuinka aitoa kieltä näissä oppikirjoissa on.

Horst Simon ja Linda Gennies

Kahvitauolla minulla oli tilaisuus puhua ensimmäistä kertaa ranskan puhuttelua tutkivan, Melbournen yliopistossa toimivan Jane Warrenin kanssa. Hän kirjoitti loppusanat Catrin Norrbyn ja Camilla Widen toimittamaan kirjaan Address Practice as Social Action, jossa Hannan ja minun Starbucks-artikkeli ilmeistyi kaksi vuotta sitten.

Jane Warren ja Johanna Isosävi

Kahvitauon jälkeen Ciler Hatipoğlu puhui muutoksista turkin sinuttelumuodon, sen-pronominin, käytössä kymmenen vuoden aikana. Turkki on siirtynyt jonkin verran sinuttelevampaan suuntaan, ainakin yliopisto-opiskelijoiden parissa.

Viiden ensimmäisen esitelmän jälkeen oli lounasaika. Veimme osallistujat ravintola Sunniin. Aamuinen sade oli onneksi melkein lakannut, eikä matkakaan ollut pitkä.

Iltapäivän esitelmiä

Iltapäivän ensimmäisessä sektiossa oli oma vuoroni. Tuuli Holttinen oli puheenjohtajana, ja ensimmäinen puhuja oli María Irene Moyna. Hän kysyi, onko sinuttelumuoto tu uusi teitittelymuoto usted Uruguayn espanjassa. Vastaus oli, että kyllä ja ei.

Irene Moyna

Espanjankielisissä maissa on kaikissa erilaiset puhuttelujärjestelmät, joten Etelä-Amerikkaan matkustettaessa kannattaa olla tarkkana.

Omassa esitelmässäni puhuin siitä, miten suomalaiset ja ranskalaiset fokusryhmiin osallistujat kokevat puhuttelumuotojen käytön toistensa kulttuureissa. Oli yllättävää, etteivät ranskalaiset kummastelleet suomalaisten sinuttelua, vaikka Ranskassa teitittely on normi monessa tilanteessa.

Sitä vastoin miehisenä ja kaverillisena puhutteluna pidetty pelkän sukunimen käyttö häiritsi. Esimerkkeinä ranskalaiset antoivat poliitikkojen puhuttelun sukunimellä mediassa sekä itselle – nimenomaan naiselle – osoitetut sähköpostiviestit. Suomalaisille puolestaan tuottivat vaikeuksia ranskalainen teitittely sekä herroittelu ja rouvittelu.

Lisäksi ranskalaisilla opettajilla oli pulma: kuinka pitäisi puhutella suomalaisia opiskelijoita ranskaksi, kun olemme Suomessa? Osa sinuttelee, osa teitittelee. Kysymys ei ole pelkästään pedagoginen, vaan puhuttelumuodon valinnalla opettajat rakentavat suhdetta opiskelijoiden välillä. Ranskassakin opettajien puhuttelutavoissa on eroja.

Johanna Isosävi
Juanjuan Ren puhui meille kiinan yleistyneistä sukulaisuuspuhuttelumuodoista yliopisto-opiskelijoiden keskuudessa. Järjestelmä on kovin monimutkainen, ja puhutteluun vaikuttavat iän lisäksi jopa yliopistoon kirjautumisvuosi. Ulkomaalaisille ystävilleen kiinalaiset antavat kuitenkin helpommin anteeksi väärät puhuttelumuodot kuin paikallisille.
Juanjuan Ren
Kahvitauon jälkeen Canan Terzi esitteli ajattele ääneen -menetelmää tutkimuksessa, jossa hän tarkasteli tulevien turkkilaisten opettajien tietoja englannin puhuttelumuotojen käytöstä. Kävi ilmi, että heillä oli vain vähän tietoa puhuttelumuotojen käytöstä aidossa kielessä.
Canan Terzi

Aurélie Marsily puolestaan oli tutkinut, miten espanjankieliset ja espanjaa opiskelevat puhuttelevat opettajaansa. Espanjankieliset käyttävät enemmän sinuttelua, kun taas belgialaiset kielenoppijat ovat tottuneet teitittelemään.

Kongressi-illallinen

Kymmenen esitelmän jälkeen oli pieni tauko ennen illallista. Valitettavasti tihkusade oli muuttunut kaatosateeksi. Osa vieraista käveli mukanamme yliopistolta ravintola Kaisaniemeen, ja sateenvarjoista huolimatta emme pysyneet aivan kuivina. Sadetta tuli Helsingissä sinä päivänä poikkeukselliset 26 millilitraa.

Pöydässä mm. Piera, Hanna, allekirjoittanut ja Tuuli
Pöydässä mm. Doris, Eva, Linda, Leo, Jane ja Catrin
Pöydässä mm. Ciler, Aurélie, Renate ja Agata.
 Menu oli yhdistelmä kansainvälistä ja suomalaista. Alkuruokiin kuului mm. focacciaa ja tapenadea, kun taas pääruoka oli savustettua lohta perunasalaatilla. Jälkiruokana oli baileys-pannacotta.
Kun lähdimme ravintolasta, sade oli vihdoinkin lakannut.

 

Leave a Reply