Tiedekirjani Miten tutkia kohteliaisuutta? Käsityksiä suomalaisesta ja ranskalaisesta kohteliaisuudesta julkistamistilaisuus pidettiin Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran (SKS) juhlasalissa 30.11.2023. Painetun version lisäksi teos on myös avoin julkaisu.
Kirjani sisältää kolme osaa. Ensimmäinen osa on teoreettinen ja historiallinen. Toinen osa on empiirinen ja kohdistuu fokusryhmätutkimukseeni, jossa tarkastelin niin sanottujen ulkopuolisten näkökulmaa: miten Suomessa asuvat ranskalaiset kokevat suomalaisen kohteliaisuuden ja miten Ranskassa asuvat tai asuneet suomalaiset kokevat ranskalaisen kohteliaisuuden. Kolmas osa käsittää johtopäätökset ja epilogin.
Olin ilahtunut siitä, miten paljon yleisöä saapui paikalle juhlistamaan kirjaani. SKS:n juhlasalikin tarjosi tilaisuudelle mitä hienoimmat puitteet.
Tilaisuuden ohjelma
Tilaisuuden avasi SKS:n kustannusjohtaja Kirsi Keravuori. Hän puhui kirjastani kauniisti. Kirsi totesi, että teos on kirjoitettu lukijaystävällisesti, vaikka kohteliaisuuden tutkimus ja sen metodit eivät yksinkertaisia olekaan. Hän kertoi myös huomanneensa, miten kirjoittajan intohimo aiheeseen välittyy tekstistä. Kustantajan tervehdyksen jälkeen nostettiin malja kirjalle, ja toivotin juhlaväen tervetulleeksi.
Minulla oli ilo saada haastattelijaksi hyvä ystäväni ja kollegani Hanna Lappalainen, joka toimii suomen kielen professorina Itä-Suomen yliopistossa. Vuonna 2015 ilmestyi toimittamamme puhuttelukirja Saako sinutella vai täytyykö teititellä. Tutkimuksia eurooppalaisten kielten puhuttelukäytännöistä, jonka myös julkaisi SKS. Lopuksi keskusteluun liittyi ranskan uusi väitöskirjatutkija Krista Leipivaara, joka toimi tutkimusavustajani kirjaprojektini loppuvaiheessa.
Kirjan prosessista ja sisällöstä
Ennen kuin mentiin kirjaan, Hanna kysyi urani vaiheista. Aloitin urani tutkimalla puhuttelua ja jatkoin myöhemmin kohteliaisuuteen, joka toki liittyy myös puhutteluun. Kohteliaisuushankkeeni mahdollisti aikoinaan Koneen Säätiön rahoitus vuosina 2017–19, ja tähän hankkeeseen pohjautuu myös kohteliaisuuskirjani, jota aloin kirjoittaa hankkeen loputtua.
Mistä sain idean alkaa tähän kohteliaisuuskirjaan? Vuoden 2019 syksyllä Päivi Hytönen oli kutsunut minut pitämään esitelmän kohteliaisuudesta työväenopistossa. Esitelmää tehdessäni minulle kirkastui, että tutkimukseni muodosti kokonaisuuden, joka toimisi kirjan muodossa. Halusin myös vakiinnuttaa kohteliaisuuden tutkimusta Suomessa, sillä kohteliaisuuden tutkimuksesta ei ole ollut kattavaa esitystä suomen kielellä. Kirjani laajeni myös termityöhön, kun määrittele kohteliaisuuden tutkimuksen termejä suomen kielellä Tieteen termipankkiin.
Hannan kysymykset johdattivat kirjan sisältöihin. Kävin läpi kohteliaisuustutkimuksen kolmea aaltoa, ja kerroin, miten kohteliaisuuden muutos näkyi suomalaisissa ja ranskalaisissa käytösoppaissa vuosisatojen saatossa. Nostin esiin kiinnostavia tutkimustuloksia: ranskalaiset puhuivat paljon ovista, jotka hämmensivät heitä. Pidetäänkö niitä Suomessa auki takana tulevalle vai ei? Ranskalaiselle oven auki pitäminen oli itsestään selvää, mutta Suomessa he olivat saaneet ovia nenilleen. Puhuttiin myös käytöksen muuttumisesta toisessa kulttuurissa, kohteliaisuuden roolista kielenopetuksessa sekä kohteliaisuuden muutoksesta.
väitöskirjatutkija Krista Leipivaara.
Tutkimusavustajani Krista Leipivaara liittyi mukaan keskusteluun ja kertoi kokemuksistaan kirjaprojektissa. Krista ei työskennellyt pelkästään teknisten asioiden parissa, vaan hän toimi myös linkkinä tulevan teoksen opiskelijayleisöön. Kirjaprojektin myötä Krista oppi paljon kohteliaisuuden teorioista, joiden avulla hän pystyi jälkeenpäin tulkitsemaan Lyonin vaihtokokemuksiaan. Krista oppi myös tiedekirjan kirjoittamisesta ja siitä, mitä kaikkea tutkijan uraan kuuluu. Nykyään hän kiinnittää huomiota siihen, miten hän itse ja muut hänen ympärillään ilmaisevat kohteliaisuutta.
Kenelle kirja sopii?
Tämä tiedekirja sopii kohteliaisuudesta kiinnostuneille eri alojen tutkijoille. Kohteliaisuushan on poikkitieteellinen tutkimusala, ja kielitieteellinen kohteliaisuustutkimuskin on ammentanut esimerkiksi yhteiskuntatieteistä.
Teos pedagogisesti kirjoitettu, ja jokaisen luvun lopussa on pohdintakysymyksiä ja lisäluettavaa, joten sitä voi hyödyntää opetuksessa eri asteilla: esimerkiksi yliopistollisena oppikirjana, lukio-opetuksessa ja vapaan sivistystyön piirissä.
Kohteliaisuus on aihe, joka kiinnostaa laajempaakin yleisöä. Suomi on niin pieni kielialue, että jos tutkija on kirjoittanut teoksensa pelkästään tutkijoille, lukijamäärä jää pieneksi. Uskon, että varsinkin kirjani empiiriset esimerkit kiinnostavat ihmisiä, jotka työssään tai perhepiirissä ovat tekemissä eri kulttuureista tulevien henkilöiden kanssa ja haluavat paremmin ymmärtää kulttuurien välistä vuorovaikutusta.
Kulttuurien väliset kanssakäymiset ovat arkipäivää globaalissa maailmassa. Yhtäältä meidän olisi vältettävä sitä, että tulkitsisimme toisesta kulttuurista tulevien henkilöiden käytöstä omista odotuskehyksistämme käsin. Toisaalta oma tutkimukseni murtaa myyttiä siitä, että jokin kieli tai kulttuuri olisi toista kohteliaampi. Suomessa asuvat ranskalaisetkin oppivat arvostamaan suomalaista kohteliaisuutta – tai kokivat löytäneensä Suomesta kodin, joka sopi lähtökulttuuria paremmin heidän käytökselleen.
Elämme tällä hetkellä aika epävarmassa maailman tilanteessa, ja Euroopassakin soditaan. Jotta me voimme elää yhdessä, kulttuurien välinen vuorovaikutus ja kohteliaisuus on entistäkin tärkeämpää.
Aiheesta lisää:
Ranskaa raakana! Podcast #127 (tulossa joulukuussa) – Miten tutkia kohteliaisuutta? Haastattelijana Hanna Lappalainen.
