Tänä vuonna ilmestyi uusi kirja yhteisöllisestä kirjoittamisesta. Kyseessä on englanninkielinen teos Women Writing Socially in Academia. Dispatches from Writing Rooms (2023), jonka ovat toimittaneet Joana Pais Zozimo, Kate Sotejeff-Wilson ja Wendy Baldwin. Kate pitää kirjoitusretriittejä Suomessa ja kirjoitti pienen laatikkotekstin myös meidän kirjaamme Yhteisöllisen kirjoittamisen opas (2023). Teos ilmestyi sarjassa Palgrave Studies in Gender and sarjassa. Teos on ajankohtainen, sillä siinä heijastuvat koronapandemian aiheuttamat haasteet kirjoittamiselle.
Teos on jaettu kolmeen osaan, joka heijastaa yhteisöllisen kirjoittamisen gurun, skotlantilaisen Rowenan Murrayn määrittelemiä ulottuvuuksia, jotka ovat fyysinen, kognitiivinen ja sosiaalinen. Meillä oli Camilla Lindholmin kanssa ilo kirjoittaa tähän kansainväliseen teokseen yhteisöllisestä kirjoittamisesta Suomen kontekstissa, ja artikkelimme “Transferring Social Writing Practices to Our Communities” on teoksen sosiaalisessa osassa.
Fyysinen ulottuvuus: tukea ja hyvinvointia
Ensimmäinen osa koskee fyysistä ulottuvuutta. Rowena Murray kirjoittaa artikkelissaan “Look Out! Navigating Multiple Spaces to Sustain the Benefits of Writing Retreats”, kuinka kirjoitustapaamiset toimivat turvallisena tilana kirjoittamiselle yliopistokontekstissa. Murray pohtii myös sitä, miksi enimmäkseen vaan naiset osallistuvat kirjoitusretriitteihin. Lucy Hinnie kertoo artikkelissaan “Thoughts on folklore”, miten hän toimi jo ennen pandemiaa etänä, kun hän kehitti silloisessa Twitterissä etäretriitin #remoteretreat. Ahdistunutta kirjoittajaa auttavat rajat, tila, listat, räätälöinti ja yhteisöllisyys.
Jess Kelly jakaa artikkelissaan “Don’t Starve: Change the Recipe” reseptinsä fasilitaattorin näkökulmasta ja pohtii äitiyden tuomia haasteita. Kate Sotejeff-Wilson tuo puolestaan artikkelissaan “Retreat in Daily Life: Integrating Writing into Work and Life” teologisen näkökulman retriitteihin. Lisäksi hän antaa esimerkin ohjeista, joita hän antaa kirjoitusretriittiensä osallistujille.
Kognitiivinen ulottuvuus: kirjoittamisen tavoitteet ja tunteet
Teoksen toinen osa koskee kognitiivista ulottuvuutta. Sarah Haas käsittelee artikkelissaan ”Some Kind of Writer: The Writer Spectrum, and a (Not-Magic) Formula for Development” kirjoittajien kokemia tunteita ja tuo kirjoittamisen prosesseja näkyväksi. Millainen on stereotypia ’oikeasta kirjoittajasta’ ja miten sitä voi purkaa? Natalie Lancer esittelee artikkelissaan ”Adapting the Structured Model, Developing Researchers, and Facilitating Your Own Productivity as a Writer” psykologin näkökulman kirjoittamiseen ja harjoituksia, jotka päästävät luovuuden valloilleen.
Jo Garrickin artikkeli ”Adapting the Structured Model, Developing Researchers, and Facilitating Your Own Productivity as a Writer” kuvaa, miten omaa tuottavuuttaan voi kehittää fasilitattorina toimiessa. Hänkin pohtii sitä, miksi niin vähän miehiä osallistuu yhteisölliseen kirjoittamiseen. Katarina Damcevic kuvaa omia kokemuksiaan virtuaalisten kirjoitusretriittien fasilitaattorina, kun pandemia muutti toimintamahdollisuuksiamme. Hän pitää virtuaalisia retriittejä arvokkaana lisänä kasvokkaisille retriiteille.
Sosiaalinen ulottuvuus: vuorovaikutusta ja voimaantumista
Teoksen kolmas osa koskee sosiaalista ulottuvuutta. Kirjoitamme Camilla Lindholmin kanssa artikkelissa ”Transferring Social Writing Practices to Our Communities in Finnish Universities” omista ja osallistujiemme kokemuksista kirjoitusryhmissä ja -retriiteissä. Marcella Sutcliffe kuvaa artikkelissaan ”Becoming a Facilitator: Finding my own Delivery Style Through Opportunities and Challenges” omaa matkaansa yksinäisestä kirjoittajasta yhteisölliseksi kirjoittajksi, joka järjestää retriittejä kodissaan Pohjois-Englannissa.
Theresa Truax-Gischler valottaa artikkelissaan ”Linguistic Care Work in Proximal Zones: Towards Allied Author-Editor Critical Agency” omia eristäytymisen kokemuksiaan ensin puhumattoman lapsensa kanssa ja sitten yhteisöllisyyttä pienen kirjoittajista ja kieliammattilaisista koostuvan ryhmän kanssa. Wendy Baldwin esittelee artikkelissaan ”Meetings at the Textface: What Academics and Language Professionals Gain When They Team Up and Adopt a Social Writing Approach to Academic Text Production”, kuinka kieliammattilaiset ja akateemiset kirjoittajat voivat työskennellä yhdessä hyödyntäen strukturoitua kirjoittamisen mallia.
Kirjan anti
Teos tarjoaa tuoreita näkökulmia yhteisöllisen kirjoittamisen moninaisiin käytäntöihin. Koronapandemia siirsi esimerkiksi kasvokkaiset retriitit verkkoon. Tällä hetkellä käytännöt ovat hybridejä, ja erilaisia tapoja hyödynnetään yhteisöllisessä kirjoittamisessa. Teoksessa nousee esiin, että kirjoittaminen on vaativa tehtävä, johon tarvitaan monenlaista tukea. Monet artikkelit tarjoavat tähän myös käytännöllisiä vinkkejä. Teos tarjoaa uudenlaisia näkökulmia myös siihen, ketkä voivat yhdessä. Kirjoittajien ja kieliammattilaisten yhteisöllinen kirjoittaminen voi olla hedelmällistä ja auttaa ymmärtämään, miten vieraalla kielellä kirjoitettavat tekstit syntyvät yhteistyössä.
Kirjassa on myös laaja kattaus eri alueita, sillä kaikki kirjoittajat eivät työskentele englannin parissa tai englanninkielisillä alueilla. Yhteisöllistä kirjoittamista on kehitetty erityisesti Isossa-Britanniassa, mutta muuallakin sitä levitetään ja harrastetaan. Teos sopii inspiraatioksi niille, jotka jo kirjoittavat yhteisöllisesti mutta myös niille kirjoittajille, jotka haluavat tutustua aiheeseen.
