Helsingin kansainvälinen NetPra2-konferenssi oli järjestettävä kokonaan verkossa koronapandemian vuoksi. NetPra2 oli ensimmäinen verkkokonferenssi, johon olen osallistunut. Järjestin ranskalaisen yhteistyökumppanini kanssa paneelin ja pidin yhteisesitelmän unkarilaisen yliopisto-opettajan kanssa.
Idea paneelista
Vaikka NetPra2-konferenssi järjestettiin kotipaikkakunnallani, idea osallistumisesta ei ollut omani vaan tuli ranskalaiselta yhteistyökumppaniltani. Ensimmäinen ajatukseni oli, etten tutki tällä hetkellä mitään Internetiin liittyvää. Silti pidin itsestään selvänä, että lähden mukaan. Oli vain keksittävä mielenkiintoinen aihe.
Jostain syystä minulle tuli Internetin kielestä ensiksi mieleen keskustelupalstat. Olen niistä yhden tutkimuksen tehnyt, eikä ajatus usein riitaisten palstojen tarkastelemisesta houkutellut. Onneksi ideoita löytyi arjesta: lapseni katsovat paljon YouTube-videoita. NIissähän olisi puhuttua kieltä, joka on ollut viime aikoina kiinnostuksen kohteenani!
Koska minulla oli monenlaista meneillään, päätin pyytää yhteistyökumppanin keventämään työtaakkaa ja tuomaan uusia näkökulmia. Luottokumppanini ei kiinnostuksestaan huolimatta ehtinyt tähän, mutta suositteli toista henkilöä. Mukaan lupautui unkarin yliopisto-opettaja ja väitöskirjantekijä Ildikó Vecsernyés Helsingin yliopistosta. Tavoitteena oli verrata YouTube-videoiden aloituksia kolmella kielellä: ranskaksi, suomeksi ja unkariksi.
Etäkonferenssin hyödyt
Ensimmäisen konferenssipäivän jälkeen mielipiteeni oli selvä: oli käsittämätöntä, ettei alallani ole ollut tapana järjestää verkkokonferensseja ennen koronapandemiaa! Ei pidä käsittää väärin: olen edelleen sitä mieltä, että lähikonferensseja tarvitaan, sillä kahvitauot ja illalliset ovat mitä hedelmällisin tapa tutustua uusiin mahdollisiin yhteistyökumppaneihin. Ja ennen kaikkea: konferenssimatkoilla on hauskaa.
Osallistuminen kansainvälisiin konferensseihin ei kuitenkaan ole ollut tasa-arvoista. Varsinkin aloittelevien väitöskirjantekijoiden on usein ollut vaikeaa saada matkarahoja konferenssimatkoille, sillä heillä ei välttämättä ole vielä rahoitusta tutkimukselleenkaan.
Muillekin tieteentekijöille konferenssimatkat ovat aina olleet suhteellisen harvinaista herkkua: vuodessa on pystynyt osallistumaan ehkä yhteen tai kahteen kansainväliseen konferenssiin. Verkkokonferenssien osallistumismaksut ovat verrattain pieniä, joten osallistuminen on huomattavasti tasa-arvoisempaa ja helpompaa.
Verkkokonferensseille voisi osallistua useammin kuin lähikonferensseihin. Työstä pystyisi kertomaan useammalle ihmiselle – toisinaanhan yksittäistä sektioesitelmää voi olla melko pieni määrä ihmisiä kuuntelemassa. Samalla saisi enemmän tietoa siitä, mitä muut tutkivat. Matkoihin ei menisi aikaa, ja ilmasto kiittäisi.
Uskon, että jatkossa hybridimalli olisi toimiva: jotkut konferenssit järjestettäisiin paikan päällä ja toiset kokonaan verkossa.
Puheenjohtajana
Toimin puheenjohtajana sektiossa, jossa toinen esitelmän pitäjä, Lawrence Williams, puhui ranskan puhuttelupronominien käytöstä kaupallisilla verkkosivustoilla. Puhuja tuli Teksasista. Konferenssiohjelmaa laadittaessa onkin ollut melkoinen palapeli eri aikavyöhykkeiden huomioimisessa!
Pieniä teknisiä ongelmia esiintyi kysymysten yhteydessä. Kun pari ihmistä nosti kätensä ylös, emme saaneet ääntä toimimaan. Toinen pystyi onneksi kirjoittamaan kysymyksensä chattiin, mutta toisella se ei onnistunut. Ainakin toinen näistä ongelmista liittyi siihen, että osallistujat seurasivat sektiota konferenssiapplikaatio Whovan kautta.
Oma paneelimme ja esitelmämme
Naomi Truanin kanssa järjestämämme paneelin otsikko oli Doing Facework Online: Imagined Audiences and Forms of Address on Public-Private Platforms.
Ensimmäisen esitelmän piti aikoinaan väitöskirjani toisena ohjaajana toiminut Eva Havu. Hän puhui puhuttelusta Internetin keskustelupalstoilla. Puhuttelu keskustelupalstoilla on monimuotoista: myös perinteistä puhuttelumuotojen käyttöä esiintyy, vaikka Internetin myötä jotkut normit ovat löystyneet. On tärkeää, että tarkastellaan puhuttelupronominien lisäksi myös nominaalisten puhuttelusanojen käyttöä. Vous-pronominista yksin emme tiedä, onko kyseessä teitittely vai monikollinen sinuttelu.
Ildikón ja minun esitelmä käsitteli tervehdyksiä, itsensä esittelyä ja katsojien puhuttelua tubettajien videoiden avauksissa kolmessa kielessä: ranskassa, suomessa ja unkarissa.
Monet tutkimustuloksemme sisälsivät meille yllätyksiä, ja ne liittyivät ainakin osittain vlogien genreen. Itsensä esittely verbaalisesti oli vähemmistössä kaikissa kielissä, eivätkä tervehdykset olleet kategorisia missään kielessä. Lisäksi esiintyi kulttuurillisia eroja tervehdysten, katsojien vointiin viittamisen ja puhuttelun suhteen. Esitelmän vastaanotto oli innostunut: saimme kiinnostavia kommentteja ja kysymyksiä.
Pidimme Ildikón kanssa esitelmämme meillä. Ildikó toi mukanaan itse leipomiaan unkarilaisia herkkuja! Olin varannut vähän syötävää itsekin, joten meillä olikin varsinainen pitopöytä esitelmän jälkeen. Tässä vaiheessa minulle tuli oikea konferenssitunnelma!
Kolmannen esitelmän tauon jälkeen piti Naomi Truan, ja se koski Twitterin kissatilejä. Ilmiö on uusi ja kiinnostava. Tileillä puhuvat kissat, jotka käyttävät uudenlaisia sanoja ja myös poikkeavia syntaktisia piirteitä. Nämä ovat levinneet yhteisön keskuuteen. Aikamoista!
Meidän sektiostamme peruuntui esitelmiä, joten meillä oli aikaa vielä yhteiseen keskusteluun. Muutamat jaksoivat vielä jäädä kanssamme pohtimaan esimerkiksi metodologisia haasteita ja kommentoimaan kuultuja esitelmiä.
Verkkokonferenssin anti
Konferenssin tieteellinen anti oli runsas, ja monenlaista tuli kuunneltua. Internetin multimodaalinen ympäristö tarjoaa paljon mahdollisuuksia. Kuvan, äänen ja tekstin yhdistyminen on minusta mielenkiintoista, ja siinä riittää tutkittavaa.
NetPra2-konferenssi oli erinomaisesti järjestetty! Haaste on varmasti ollut suuri, kun heinäkuussa tehtiin päätös etäkonferenssista. Whova-applikaatio oli myös mainio: sillä saattoi muun muassa esittää kysymyksiä ja ilmoittautua kuulijaksi. Oli kiva nähdä jo etukäteen, että ihmisiä oli tulossa kuuntelemaan omaa esitystä.
Tauoilla oli virtuaalisia metsäkävelyä sekä livenä järjestettyjä venyttelytuokioita. Tässä näkyy mielestäni suomalainen pragmaattisuus, joka sopii erinomaisesti Internet-pragmatiikan konferenssiin: pitkinä konferenssipäivinä on huolehdittava jaksamisesta. Jos Internetin tutkimukseen liittyvää konferenssia ei onnistuttaisi järjestämään verkossa, niin mitä sitten? Suutarin lapsella on toisinaan kengät.
