Turun yliopistossa järjestettiin 9.4.2021 koronaan liittyvä paneelikeskustelu. Tapahtuma oli erittäin kiinnostava poikkitieteellinen yhteistyö yhteiskuntatieteilijöiden ja humanistien välillä.
Minulla oli ilo olla mukana, ja pidin alustuksen koronakyltteihin liittyvästä tutkimuksestamme. Alustajia oli viisi, joiden lisäksi neljä kommentoijaa osallistui keskusteluun.
Miten korona on vaikuttanut yhteiskunnassamme?
Veli-Matti Ritakallion esityksessä Koronan hyvinvointivaikutukset elämän eri osa-alueilla – Ensitietoja uunituoreesta kyselystä saatiin ajankohtaista tutkimustietoa. Tulosten mukaan ei voida sanoa, että korona olisi lisännyt vaikeuksia koko yhteiskunnan tasolla. Negatiiviset vaikutukset (mm. työllisyyteen ja taloudelliseen tilanteeseen liittyen) ovat kohdistuneet erityisesti yrittäjiin, työttömiin ja opiskelijoihin. Usein kyseessä ovat ne, jotka ovat jo valmiiksi olleet huono-osaisia.
Juuso Repon esitys Valmistuitko koronakeväänä? – toisen asteen opiskelijat ja mielen hyvinvointi kohdistui ryhmään, joka erityisesti kohtaa haasteita panedemia-aikaan. Vaikka osa nuorista voi hyvin, toisilla on isoja vaikeuksia. Repon mukaan lapsilla tilanne on ollut helpompi perheen ja kodin myötä, mutta nuorten pitäisi rakentaa itsenäistä elämäänsä ja luoda suhteita. Kolmea tärkeää tarvetta – osaan hommat, kuulun porukkaan ja voin vaikuttaa asioihin – on haastavaa toteuttaa pandemian aikaa, mikä kasvattaa ahdistusta, lisää uupumusta ja epätasa-arvon tunteita.
Aki Koivulan esityksessä Luottamus ja solidaarisuus korona-aikana kävi ilmi, että epävarmuuden keskellä korostuu luottamus päätöksentekijöihihn. Luottamus hallintoon on myös yhteydessä suositusten noudattamiseen jakoronasta selviytymiseen.
Jenny Paanasen esityksen Turvassa mutta yksin – Omaisten näkökulma muistisairaanhoidon järjestelyihin pandemian aikana viesti oli, että omaiset kokivat asukkaiden hyvinvoinnin heikentyneen pandemian aikaan. Digiratkaisut eivät auta vaikeasti muistisairaita. Oli järkyttävää kuulla, ettei viidennes asukkaista ollut päässyt ulkoilemaan kevään ja syksyn välisenä aikana! Sosiaaliseen ja henkiseen hyvinvointiin olisi kiinnitettävä enemmän huomiota.
Koronakyltit Suomessa ja Ranskassa
Esittelin käynnissä olevaa koronakylttitutkimustamme, jota teen yhteistyössä Tuuli Holttisen kanssa. Se on osa kansainvälistä kylttihanketta, jossa on mukana seitsemän kieltä. Keräsimme suomen- ja ranskankielisiä kylttejä joukkoistamisen avulla viime kesän ja syksyn aikana.
Äskettäin Helsingin Sanomissa ilmestyi mielipidekirjoitus, jossa toivottiin, ettei kaupoissa ja muissa julkisissa tiloissa pyydettäisi (pesethän kätesi) vaan käskettäisi (käytä maskia). Perusteluna oli, että “pehmoilu ei pelasta tässä pandemiassa”.
Alustavien havaintojen mukaan ranskalaisissa ja suomalaisissa myymäläkylteissä ohjeistetaan ihmisiä jonkin verran eri tavalla. Suomalaisissa kylteissä sanotaan, ettei sairaana saa tulla kauppaan (ei kauppaan edes pikkunuhassa), kun taas ranskalaisissa kylteissä iloitaan asiakkaiden näkemisestä lockdownin jälkeen.
Ranskassa tuntuu myös olevan yleisempää käyttää erilaisia iskulauseita – votre santé, notre priorité (‘terveytenne on prioriteettimme’) – kuin Suomessa.
Suomessa ohjeistetaan yksilöllisellä sinuttelulla (pidä turvaväli), johon toisinaan lisätään -hAn-pääte (käytäthän käsidesiä) tai monikollisella sinuttelulla/teitittelyllä (maksun voitte suorittaa yleisimmillä pankki- tai luottokorteilla). Ranskassa sen sijaan yksiköllistä sinuttelua ei esiinny.
Monikielinen koronaviestintä
Ilahduttavasti kommentoijien joukossa oli käännöstieteilijä Tuija Kinnunen, joka piti esillä koronaviestinnän kielellistä saavutettavuutta. Pääkaupunkiseudulla koronaviestintä eri kieliryhmille on ollut monipisteistä ja hajanaista.
Julkisessa keskustelussa on puhuttu paljon maahanmuuttajien suuresta altistusmäärästä. Siihen ovat saattaneet vaikuttaa sekä heikommat etätyöskentelymahdollisuudet että viestinnän vähäisyys eri kielillä.
Tuija Kinnunen korosti hyviä kokemuksia siitä, että eri kieliryhmille levitetään tietoa yhteistyössä niiden kanssa, jolla on tietty status kyseisessä kulttuurissa. Eri kielissä on osattava käyttää eri tapoja pyytää tai käskeä, kuten omasta esityksestänikin kävi ilmi. Kielten ja kulttuurien asiantuntemus on siis tärkeä osa pandemian torjunnassa.