Hiljaiset suomalaiset on alati viljelty käsite. Se nousee esiin erityisesti silloin, kun tapojamme verrataan muihin kulttuureihin.
Monikulttuurisesta asiakastyöstä kirjan kirjoittanut Marjut Nieminen varoitti suomalaisia. Hiljaisen ja taukoja rakastavan puhetavan vuoksi muut saattavat kuulemma pitää meitä jopa tyhminä. Monet suomalaiset ilmaisivat vastalauseensa ja antoivat esimerkkejä puheliaista suomalaisista.
Hiljaisuusmyytin päivittämistä kaipasi myös Yhdysvalloissa asuva professori Marko Maunula. Hänen mielestään puhuminen vähän hiljaisemmalla äänellä tai pyrkimys olla keskeyttämättä puhekumppania eivät riitä määrittelemään suomalaisia erityisen hiljaisiksi esimerkiksi amerikkalaisiin verrattuna.
Mitä muut meistä ajattelevat?
Olen tutkinut Suomessa asuvien ranskalaisten käsityksiä suomalaisesta kohteliaisuudesta. Hiljaisuus nousi keskusteluissa esiin. Ranskalaiset olivat yhtä mieltä siitä, että Suomessa hiljaisuutta siedetään hyvin, kun taas Ranskassa sitä siedetään erittäin huonosti.
Ranskalainen Bruno antoi esimerkin. Hän tuli ruokapöytään, jossa suomalaiset söivät – hiljaa. Suomalaiset eivät edes vastanneet hänelle, minkä Bruno koki epäkohteliaana. Hiljaisuus ruokapöydässä on ranskalaiselle vaivaannuttavaa ja painostavaa. Uhkaavat hiljaiset hetket on kiireesti täytettävä puheella.
Myöhemmin Bruno ymmärsi, ettei suomalaisten hiljaisuus johtunut hänen omasta käytöksestään. Kyse olikin siitä, että kohteliaisuusnormit ovat erilaisia Suomessa kuin Ranskassa. Ranskalaiset päättelivät, ettei hiljaisuus tarkoita Suomessa mitään.
Pitkään Suomessa asuneet ranskalaiset ovat oppineet, etteivät he voi tehdä tulkintoja suomalaisesta kohteliaisuudesta omista lähtökohdistaan käsin. Mutta jos emme tunne toisen kulttuuriin tapoja, meillä on mallina vain omat ja normimme. Kulttuurien välinen vuorovaikutus ei kuitenkaan ole pelkkä uhka vaan myös mahdollisuus: voimme rakenteena vuorovaikutusta yhdessä kulloisessakin tilanteessa.
Hiljaisuuden eri tulkinnat
Suomessa pidetään kohteliaana toisen reviirin kunnioittamista. Sen vuoksi siedämme hiljaisuutta paremmin kuin ranskalaiset, joiden mielestä on kohteliasta reagoida toiseen ihmiseen, joko sanoin tai elein. Toinen tutkimani ryhmä, Ranskassa asuvat tai asuneet suomalaiset, vahvisti asian. Heidän mukaansa hiljaisuus on ranskalaiselle kauhistus ja kylmä, koska toista ihmistä ei silloin huomioida.
Hiljaisuus aiheuttaakin ranskalaisille tulkintaongelman. Jos suomalainen on hiljaa, ranskalainen ei tiedä, mitä hän ajattelee ja kiusaantuu. Monissa länsimaisissa kulttuureissa hiljaisuudella on negatiivinen arvo. Suomessa asuva Philippe kertoi, että tauko tai hiljaisuus on hänelle yksi aggressiivisuuden muoto.
Suomalaiset puolestaan totesivat, että hiljaisuus voi olla rauhallista ja lempeää – ainakin joillekin. On nimittäin muistettava, että kulttuurit eivät sisällä homogeenisesti käyttäytyviä yksilöitä. Eräässä monikansallisen yrityksen kokouksia tutkivassa tutkimuksessa ilmeni, että suomalainen oli koko joukon aktiivisin puhuja.
Suomalaiset listasivat tilanteita, joissa hiljaisuus ei ole heidän mielestään kiusallista: perheen kanssa syöminen yhdessä sekä ystävän kanssa autossa tai saunassa oleminen. Aiemmissa tutkimuksissa on todettu, että suomalaiset – ja virolaiset – olivat perheensä kanssa ruokaillessa hiljaisempia kuin ruotsalaiset.
Hiljaisuuden epämääräinen luonne
Voidaan myös kysyä, mitä suomalaisten itsensäkin toisinaan hellimä hiljaisuus on. Emme me suomalaiset puhumattomia ole. Sofia, Ranskassa asuva suomalainen, kuvasi hiljaisuuden paradoksia näin: “oletusarvo on että ollaan hiljaa mut ei kuitenkaan liian hiljaa”. Toinen suomalainen, Maria, lisäsi siihen kysymyksen: “ja milloin ollaan hiljaa”. Sofian mielestä ranskalainen reagointikulttuuri on helpompi oppia kuin epämääräinen hiljaisuuden kulttuuri.
Englannin kielen käyttöä monikansallisessa yrityksessä tutkinut ryhmä selitti, että käsitys vähäsanaisista suomalaisista liittyy enemmän puheen luonteeseen kuin puhuttujen sanojen määrään. Tutkijat kuvasivat suomalaisia asiaan orientoituneina henkilöinä, jotka esittivät vain vähän kysymyksiä.
Hiljaisuus, kuten muutkin asiat kulttuurissa, on altis muutoksille. Tutkimani suomalaiset olivat sitä mieltä, että Internet, kännykät ja matkustaminen vaikuttavat käsityksiin hiljaisuudesta. Eräs tutkija arvioi, että suomalais-ugrilaiset puheyhteisöt voivat muuttua puheliaampien kulttuurien vaikutuksesta, kuten Ruotsissa on jo tapahtunut.
Hiljaisuudesta vahvuus
Kaikki vieraamme eivät oleskele maassamme riittävän pitkään oppiakseen tulkitsemaan suomalaista hiljaisuutta. Dosentti Michael Berry kehottaakin suomalaisia selittämään muille hiljaisuuden positiivisista merkityksistä.
Kertomus suomalaisesta hiljaisuudesta kaipaa myönteistä näkökulmaa, eikä voivottelua siitä, miten muut voivat tulkita puhekulttuuriamme kielteisesti. Mediassa onkin herätty siihen, että hiljaisuudessa – kuten kyvyssä kuunnella – piilee vahvuus, ja jopa matkailutrendistä puhutaan.
Ehkä uskomme paremmin, jos muut kertovat meille, mitä hyvää on siinä, ettei kaikkea tilaa tarvitse täyttää puheella. Esimerkiksi eräs Suomessa asuva britti, joka kokee suomalaisen puhekulttuurin vapauttavaksi: vaikeneminen ja tauot antavat hänelle tilaa olla oma itsensä. Tai tutkimukseni Suomessa asuvat ranskalaiset, jotka Ranskassa vieraillessaan kokivat itseensä kohdistuvat kysymykset tungetteleviksi.
Tutkimukseen osallistuneiden henkilöiden nimet on muutettu.
Lisää hiljaisuudesta:
Ranskaa raakana! Podcast-sarjan 2. jakso: Käsityksiä hiljaisuudesta Suomessa ja Ranskassa. 21.3.2018.
Isosävi, Johanna (2020) Cultural outsiders’ evaluations of (im)politeness in Finland and in France. Journal of Politeness Research: Language, Behavior, Culture 16: 2, 249–280.
