Kääntäjän ansiosta ei tarvitse osata kieltä nauttiakseen ranskalaisista elokuvista. Jos olet jo opiskellut ranskaa, elokuvat tekstityksineen tarjoavat oivan mahdollisuuden harjoitteluun. Osasitpa kieltä tai et, oletko koskaan kiinnittänyt huomiota siihen, millaisia puhuttelumuotoja tekstityksissä esiintyy?
Väitöskirjani toisessa osassa tarkastelin, miten kääntäjät olivat suomentaneet puhuttelumuotoja 19 ranskalaisen elokuvan tekstityksissä. Elokuvakääntäjät suomensivat ranskan mukaan enemmän teitittelyn kuin rouvittelun tai herroittelun.
Teititteleviä käännöksiä
Suurimmassa osassa elokuvia teititeltiin ja sinuteltiin silloin kun ranskassakin. Kääntäjät olivat valinneet vieraannuttavan strategian. Suomessahan sinutellaan paljon enemmän kuin ranskassa.
Amélie-elokuvan tekstityksissä päähenkilö teitittelee työkaveriaan: ”Istukaa, Georgette.”
Toisinaan ranskan muodolliset puhuttelusanat saivat kääntäjän teitittelemään: ”Olette asianosainen, tohtori Durand.”
Kolmanneksessa elokuvia suomentaja oli muuttanut vähintään yhden ranskalaisen teitittelyn sinutteluksi. Näiden kääntäjien strategia oli enemmän tai vähemmän kotouttava.
Toiset vaihtoivat sinutteluun, kun puhuteltiin alaisia, ystäviä tai käytettiin etunimeä. Joissakin suomennoksissa henkilöhahmot ryhtyivät sinuttelemaan vasta sänkykamarissa.
Puhuttelusanoja ei käännetä orjallisesti
Suomentajat luopuivat helpommin puhuttelusanoista kuin teitittelystä. Valintoihin vaikutti se, kuinka tärkeää informaatiota puhuttelu antoi katsojalle. Sen vuoksi sukulaisuussanoja ”äiti” ja ”isä” ei voinut kokonaan jättää kääntämättä.
Mitä vieraampi puhuttelu oli suomen kielessä, sitä useammin siitä oli luovuttu. Jos ranskan Mademoiselle (’neiti’), Madame (’rouva’) tai Monsieur (’herra’) esiintyi yksinään ilman sukunimeä, se oli harvoin käännetty. Tosin ”neiti” ja ”rouva” vaikuttivat kääntäjien ratkaisujen perusteilla hyväksytyimmiltä kuin pelkkä ”herra”.
Toisinaan kääntäjät olivat jättäneet ranskalaisen puhuttelusanan tekstityksiin: ”Kiitos, madame”. Samaisen elokuvan nimikin oli jätetetty Mademoiselleksi. Yksi suomentaja oli jopa käyttänyt englannin kielen puhuttelua Monsieur’n vastineena: ”Tietenkin, sir.”
Loukkaavat puhuttelumuodot oli suomennettu useammin kuin hellittelyt. Tämä johtunee siitä, että loukata meillä Suomessakin osataan, kun taas hellittelysanojen käyttö on rajatumpaa kuin ranskan kielessä. Kun nuori maanviljelijä sanoo tekstityksissä lomittajalleen ”Annoitte liikaa sinimailasta, veikkonen”, on selvää, ettemme ole suomalaisella tilalla.
Kääntäjän työ on kompromissi
Vieraat puhuttelusanat tuovat elokuvatekstityksiin paikallisväriä. Ne korostavat, että tapahtumat sijoittuvat toiseen kulttuuriin. Kotouttavalla kääntämisellä puolestaan pyritään häivyttämään kulttuurieroja.
Kääntäjän työ on täynnä valintoja.
Vaikka monet suomentajat ovat jättäneet ranskalaisen teitittelyn kategorisesti tekstityksiin, yksikään kääntäjä ei toiminut samoin puhuttelusanojen, kuten herroittelun, kohdalla. Vaikutelma suomalaiselle katsojalle olisi ollut liian vieras, kömpelökin.
Kääntäjien kotouttamispyrkimyksistä huolimatta tekstitykset sisälsivät runsaasti vieraita puhuttelusanoja. Täysin puhdas vieraannuttava tai kotouttava käännöstrategia lienee mahdoton toteuttavaksi käytännössä. Kääntäminen onkin aina kompromissi.
Millaisia elokuvatekstityksiä Sinä katsojana kaipaat?
Aiheesta lisää:
Ranskaa raakana! Podcast-sarjan 11. jakso: Teititelläänkö vai sinutellaanko ranskalaisten elokuvien suomennoksissa? 23.8.2018.
Johanna Isosävi 2010. Les formes d’adresse dans un corpus de films français et leur traduction en finnois. Mémoires de la Société Néophilologique de Helsinki. Tome LXXIX. Société Néophilologique, Helsinki. https://helda.helsinki.fi/handle/10138/19243
