Kesä on ollut hyvien uutisten aikaa. Ensiksi Ella ja Georg Ehrnroothin säätiö myönsi rahoitusta uudelle hankkeelleni Välihuudot parlamenttikeskusteluissa: vertailussa brittienglanti, suomi, ranska ja saksa. Kyseessä on kansainvälinen yhteistyö, jossa kumppanit tulevat Helsingin yliopiston lisäksi Cambridgesta, Lyonista ja Leipzigista. Elokuussa minut valittiin määräaikaiseksi ranskan ylipistonlehtoriksi Helsingin yliopistoon: pestini kestää elokuuhun 2023!
Pätkätyöläisenä tuntuu suorastaan uskomattomalta, että minulla on työsopimus kolmeksi vuodeksi. Kaiken lisäksi saan palkkaa enkä apurahaa, millä on merkittävä vaikutus työttömyysturvaan. Asia tuntuu vieläkin niin uudelta, etten ehkä ole kokonaan sitä käsittänyt.
Zoomailua verkossa
Helsingin yliopistossa suositaan etäopetusta koko syyslukukauden ajan. Opetan itsekin kaikki ryhmät yhtä lukuun ottamatta Zoomin kautta. Ensikosketukseni reaaliaikaiseen verkko-opetukseen sain opetusnäytteessä, ja se kokemus on kyllä auttanut.
Ensimmäinen viikko kursseja on vedetty. Omasta mielestäni verkko-opetus on sujunut mukavasti. Kantava ajatukseni on vuorovaikutus verkossa. Reaaliaikainen opetukseni verkossa on vaihtelevaa, ja se sisältää kyselyitä opiskelijoille (poll), opetustuokioitani sekä opiskelijoiden keskusteluita ja yhteistyötä break out -huoneissa. Tuen parhaani mukaan ryhmäytymistä, ja opiskelijat jatkavat tutustumista myös Moodlessa. Tuntui mukavalta, kun eräs opiskelija totesi tunnin jälkeen, että tuntui melkein kuin oltaisiin oltu fyysisesti luokassa!
Lähiopetusta maskissa
Oma oppiaineeni ranska halusi tarjota aloittaville opiskelijoille mahdollisuuden opiskella yksi kurssi lähiopetuksena. Tein ennen lukukauden alkua kyselyn, moniko haluaa lähiopetukseen ja kuinka moni opiskelisi tämänkin kurssin mieluummin verkossa. Yli puolet halusi etäopetukseen, mutta yksi lähiopetusryhmä tuli kuitenkin täyteen.
Koen itse, että kyse ei ole tavallisesta lähiopetuksesta, koska luokassa on noudatettava turvavälejä. Tämä aiheuttaa monenmoista päänvaivaa opetuksen järjestämiseen, sillä omilla tunneillani suosin pari- ja ryhmätöitä. Nyt täytyy enemmän palata siihen, että koko luokka keskustelee yhdessä tunnilla siten, että jokainen vastaa ja puhuu yksitellen. Käytännöt varmasti vielä muotoutuvat!
Olin varautunut suureen saliin, jossa olisi vain kourallinen opiskelijoita, sillä olin kuullut tällaisista järjestelyistä. Yllätyin kuitenkin siitä, että varattu luokka oli pieni ja vain joka toinen paikka oli poissa käytöstä. Turvavälit jäävät sen verran pieniksi, että aion rohkaista opiskelijoita käyttämään enemmän maskeja. Ensimmäisellä tunnilla vain kolmanneksella oli maskit, eivätkä muut rohkaistuneet ottamaan oppiaineen tarjoamia maskeja. Uskon kuitenkin, että maskien käyttö lisääntyy pikku hiljaa – on järkevää ottaa käyttöön kaikki keinot, joilla yritämme varmistaa lähiopetuksen jatkumisen.
Hyppääminen liikkuvaan junaan
Minut rekrytoitiin vain pari viikkoa ennen opetuksen aloitusta. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun hyppään kirjaimellisesti liikkuvaan junaan. Laskujeni mukaan kyseessä on viides kerta, kun aloitan yliopistonlehtorin työn. Useimmiten olen aloittanut niin, ettei opetuksen suunnitteluun etukäteen ole ollut juurikaan aikaa.
Etenen siis päivä ja viikko kerrallaan. Tunti saattaa lopullisesti valmistua vain vartti ennen opetuksen aloitusta. Teen sen, minkä pystyn. Ja onhan tässä kolme vuotta sitten aikaa opettaa näitä kursseja, joten kaikki kehittyy pikku hiljaa.
On varsin virkistävää palata pitkästä aikaa työhön opiskelijoiden pariin! Uudet (ja vanhat) opiskelijat vaikuttavat motivoituneilta ja innostuneilta ranskan kielestä. Moni on ottanut myös ilolla vastaan sen, että pääsee opiskelurutiineihin kiinni.
Koen olevani etuoikeutettu, kun pääsen ohjaamaan opiskelijoita ranskan kielen pariin. Toivon, että voimme kollegoiden kanssa tukea opiskelijoita niin, että kiinnostus kielen opintoja kohtaan vain kasvaisi.
Hyvää lukuvuoden aloitusta kaikille!
