Twitterissä on puhuttanut Ylen Rankka vuosi -koronadokumentin kohta, jossa pääministeri Sanna Marin ei ehdi jutustella Ylen toimittajan Hannu Särkän kanssa. Toimittaja Sanna Ukkola tviittasi asiasta, ja heti perään Ylen entinen ohjelmapäällikkö Juhani Wiio kertoi jakaneensa videon.
Keskustataustainen Wiio halusi täsmentää, että olisi jakanut videon poliitikon puoluetaustasta riippumatta. Wiio käytti sanoja “kohtelias käyttäytyminen”, jota erityisesti johtajien tulee hänen mielestään noudattaa. Jakaessaan tviitin Wiio kertoi, ettei muista “yhtä nuivaa ja tylyä käytöstä yhdeltäkään poliitikolta”. Tästä seurasi vilkas keskustelu. Mistä oli oikein kyse?
Kiistaa kohteliaisuudesta
Kohteliaisuustutkijana suorastaan innostuin, kun huomasin, että Twitterissä oli käynnissä diskursiivinen kiista kohteliaisuudesta. Tviittajat esittivät erilaisia arvioita Marinin käytöksestä: oliko se epäkohteliasta vai ei?
Tviittajaat olivat erimielisiä Marinin käytöksen arvioista. Jotkut tulkitsivat, että TV-haastatteluun matkannut pääministeri oli kiireinen ja keskittynyt, eikä haastattelun torjunnassa ollut mitään ihmeellistä. Toisten mielestä keskustelun toimittajan kanssa olisi voinut torjua toisin eli vähemmän tylyllä tavalla.
Hannu Särkkä itse totesi jälkihaastattelussa oman arvionsa: “Minulle ei ole jäänyt mieleen se, että pääministeri olisi käyttäytynyt mitenkään epäkohteliaasti.” Marin sen sijaan ei halunnut kommentoida vanhaa vuorovaikutustilannetta.
Miksi juuri kohteliaisuus puhuttaa?
Vallan huipulla oleva poliitikko kohtaa arvostelua jatkuvasti, mutta kaikki aiheet eivät trendaa Twitterissä. Miksi siis juuri tämä video herätti keskustelua?
Kohteliaisuus on aihe, joka kiinnostaa kielenpuhujia. Yksi syy on se, että kohteliaisuutta jokainen pystyy arvioimaan, toisin kuin esimerkiksi joitakin muita vuorovaikutukseen ja kieleen liittyviä piirteitä.
Toiseksi mikä tahansa tilanne voi herättää diskursiivisen kiistan eli puhujat samallakin kieli- ja kulttuurialueella ovat sen arvioista erimielisiä. Kohteliaisuus on siis jo valmiiksi keskustelijoita jakava aihe – se sopii sosiaaliseen mediaan, jossa vastakkainasetteluilla on muutenkin tapana kärjistyä.
Kolmanneksi kohteliaisuuden arviot liittyvät kasvoihin. Kyseessä ei ole kasvot, jotka valitsisimme itsellemme, vaan kasvot rakennetaan diskursiivisesti yhdessä muiden yhteisön jäsenten kanssa. Kasvoja voidaan verrata naamioihin, jotka ovat meillä vain lainassa. Saamme uuden naamion jokaisessa vuorovaikutustilanteessa: naamiomme riippuu siitä, miten muut tulkitsevat käytöksemme.
Mistä erilaiset kohteliaisuuden arviot kertovat?
Emme arvioi kohteliaisuutta tyhjyydessä, vaan arviomme liittyvät normeihin ja perustuvat aikaisempiin kokemuksiimme. Näitä voidaan kutsua odotuskehyksiksi. Marinin kohteliaisuutta arvioineilla tviittajilla oli erilaisia odotuskehyksiä.
Osa odotti vallan huipulla olevalta henkilöltä ystävällisyyttä varsinkin alemmassa asemassa olevia ja avuliaita ihmisiä kohtaan. Koska tämä ei heidän mielestään toteutunut, Marinin kasvot arvioitiin negatiivisiksi kuten ylimielisiksi. Joidenkin mielestä sukupuoli vaikutti negatiivisiin arvioihin: miespuolista pääministeri olisikin saanut muilta positiiviset kasvot: henkilö on jämäkkä ja periksiantamaton, eikä anna muiden pompottaa itseään.
Toiset painottivat pääministerin olevan keskittynyt ja kenties myös stressaantunut ennen suoraa TV-haastattelua. Odotuskehys tällaisen arvion takana oli se, että paineisessa tilanteessa tarvitsee omaa rauhaa. Nämä tviittaajat eivät tulkinneet Marinin käytöstä ylimieliseksi vaan esimerkiksi jännittyneeksi ja kiireiseksi, jolloin he arvioivat käytöksen tilanteeseen sopivaksi. Tällöin Mariniin ei myöskään liitetty negatiivisia kasvoja vaan pikemminkin neutraalit.
Mitä voimme oppia kohteliaisuuskiistasta?
Meidän kannattaa muistaa, että kohteliaisuutta eivät koskaan arvioi pelkästään vuorovaikutustilanteeseen osallistujat vaan myös katsojat – vaikka sitten jälkikäteen videolta.
Koska kohteliaisuus liittyy myös kasvoihin ja sitä kautta identiteettiin, käytöksen arvioinnista tulee helposti kovin henkilökohtainen asia, joka koskettaa koko minuuttamme. Näin kohteliaisuuteen liittyviä arvioita on mahdollista käyttää myös lyömäaseena esimerkiksi poliitikkoa vastaan.
Yritetään olla armollisia toisiamme kohtaan. Onneksi huomenna on jaossa jo uudet naamiot.
3 Comments
Ei kai tuossa ollut yritys haastatella pääministeriä, vaan HS oli – kuten kohteliasta on – vastaanottamassa häntä Yleisradioon ja ohjaamassa oikeaan paikkaan. Hän vain tervehti, esittäytyi ja näytti, mihin suuntaan lähdetään, ei kärtyänyt haastattelua. Samoin olisi pääministeriltä ollut kohteliasta katsekontaktilla tms. huomioida vastaanottaja.
Kiitos kommentistasi, Esa-Pekka! Näistä katkelmista ei tietysti välity katsojille välttämättä koko konteksti, joten katsojat tekevät arvionsa sillä perusteella, kuten tilanne heille näyttäytyy.
Se pyöröovikommentti oli suorastaan mukava, mutta yleinen tympeys ja ennen kaikkea se, että ei vastaa tervehdykseen osoittaa empatian puutetta sekä ylimielisyyttä, mistä voi vetää ikäviä johtopäätöksiä. Koskaan ei ole niin kiire, että ei ehtisi vastata tervehdykseen tai sanoa muutamaa ystävällistä snaa ja KATSOA toista henkilöä, joka puhuu sinulle.