Vaatimukset tasa-arvoisesta kielenkäytöstä ovat lisääntyneet Suomessa ja Ranskassa.
Syyskuussa 2017 Aamulehti ilmoitti pyrkivänsä kohti neutraalia kielenkäyttöä. Puhemies olisi vastedes puheenjohtaja ja asiamiehestä tulisi edustaja. Palomiestä kutsuttaisiin pelastajaksi. Lehti vastusti myös nais- tai miesetuliitteitä (naisurheilija, miesmalli).
Samaan aikaan Ranskassa keskustellaan inklusiivisesta, osallistavasta kirjoituksesta: l’écriture inclusive. Suomesta poiketen ranskan kielessä niin ihmisillä kuin asioillakin on aina kieliopillinen sukunsa, feminiini tai maskuliini.
Osallistavan kirjoituksen vaatimukset Ranskassa
Osallistavan kirjoituksen kannattajat vaativat kolmea asiaa. Ensinnäkin feminiinimuodot tulisi ottaa käyttöön kaikissa ammattinimikkeissä: esimerkiksi une maire kuvaisi naispuolista kaupunginjohtajaa.
Toiseksi halutaan eroon kielioppisäännöstä, jonka mukaan monikossa on käytettävä maskuliiniä, jos paikalla on yksikin mies – tuhatkaan naista ei riitä sääntöä kumoamaan.
Kolmas vaatimus on lähellä Aamulehden tavoitetta. Jos tarjolla on neutraali termi, sitä kannattaa suosia miehen tai naisen sijaan. Niinpä ihmisoikeuksiin kehotetaan viittaamalla termillä les droits humains, inhimilliset oikeudet, eikä les droits de l’homme, jossa esiintyy sana mies.
Tasa-arvoisen kielenkäytön vastustajat
Molemmissa maissa vaatimukset tasa-arvoisemmasta kielenkäytöstä ovat herättäneet vastustusta, vaikka voisi kysyä kielentutkija Vesa Heikkinen tavoin, “mitä haittaa ei-seksistisestä kielestä voi olla kenellekään?”
Monia sukukupuolineutraali kielenkäyttö tuntuu kuitenkin häiritsevän.
Ylen toimittaja Sanna Ukkola kirjoitti “sanarovioista”, kun vakiintuneita ammattitermejä heitetään liekkeihin. “Puhemies” on sentään kirjattu perustuslakiin. Ukkola oli myös huolissaan poliittisesti korrektien kiertoilmaisujen keksimisestä esimerkiksi “tiedemiehelle”. Voin huojentaa Ukkolan mieltä. Kuten Acatiimi-lehden päätoimittaja Kirsti Sintonen totesi tällä viikolla Twitterissä, jo pitkään on käytetty nimikkeitä “tutkija” ja “tieteentekijä”.
Ulkoministeri Timo Soinia, omien sanojensa mukaan “yksikertaista kansanmiestä”, hirvitti plokissaan. Hän toivoi, että Aamulehden aloittama “hölmöily” peruttaisiin.
Ranskassakin inklusiivisen kirjoituksen vastustajia riittää.
Itseään “kuolemattomiksi” (les Immortels, maskuliinimuoto) nimittävät Ranskan Akatemian jäsenet ehättivät ilmaisemaan vastustuksensa. He pitävät inklusiivista kirjoitusta “häiriönä” ja suoranaisena “hengenvaarana” ranskan kielelle. Todellisuudessa hyvinkin kuolevaiset kielipoliisit – nuorin jäsen on kirjailija Andreï Makine, joka sai jäsenyyden 58-vuotiaana 2016 – eivät kannanotossaan ymmärrä inklusiivisen kirjoituksen tavoitetta, mutta eipä heillä ole valtaakaan ihmisten kielenkäytön ohjailuun.
Ranskassa pääministeri Edouard Philippe kielsi marraskuussa inklusiivisen kielenkäytön virallisissa teksteissä. Valtiollisten tekstien piti kuulemma noudattaa kielioppisääntöjä.
Tasa-arvoisen kielenkäytön kannattajat
Jo 2007 Suomen kielen lautakunta teki kannanoton sukupuolineutraalin kielenkäytön edistämisestä. Siinä todettiin, että “viestimissä käytettävä kieli – kirjoitettu ja puhuttu – luo ja ylläpitää kielenkäytön malleja ja siten joko edistää tai estää tasa-arvoa.”
Marraskuussa 2017 Aamulehti sai tunnustuksen, kun Naisjärjestöjen keskusliitto ja tasa-arvoasiain neuvottelukunta palkitsivat sen tasa-arvotekojen yllättäjänä.
Aamulehden tavoitetta kannattivat myös monet toimittajat ja medioista esimerkiksi Lapin Kansa.
Ranskassa puolestaan julkaistiin syksyllä 2017 alakoululaisille suunnattu oppikirja, jossa noudatetaan inklusiivista kirjoitusta. Esimerkiksi ammattinimikkeissa sekä feminiini- että maskuliinimuodot ovat näkyvillä. Maanviljelijän kirjoitusmuoto on “agriculteur·rice·s”.
Kaikki virkamiehet eivät noudata pääministerin kieltoa. Pariisin kaupunki on ilmoittanut jatkavansa inklusiivisen kirjoituksen käyttöä.
Osallistavalla kielenkäytöllä on myös korkean tason kannattajansa. Ranskan presidentti Emmanuel Macron sisällyttää puheeseensa ja tviitteihinsä sekä feminiini- että maskuliinimuodon: toutes et tous, celles et ceux, chacune et chacun.
Kenen on kieli?
Leirit ovat jakaantuneet niin Suomessa kuin Ranskassakin. Tasa-arvoisemman kielen vastustajat haluavat säilyttää muodot, joihin he ovat tottuneet välittämättä siitä, että osa kielenpuhujista kokee ne syrjivinä. Uudistuksia puolustavat sen sijaan haluavat kielen heijastavan todellisuutta: maailma kuuluu sekä naisille että miehille.
Suomen kielen emeritaprofessori Kaisa Häkkinen on todennut, että ehdotukset uusista sanoista on markkinoitava kieliyhteisölle. Hyväkin sanaehdotus jää nimittäin vakiintumatta, jolleivat muut puhujat ryhdy sitä aktiivisesti käyttämään.
Valta on jokaisella kielenkäyttäjällä. Kielelliset valintamme vaikuttavat yhteiskuntaan. Millaista maailmaa sinä haluat olla rakentamassa?
