Ketä Ranskassa saa sinutella?

Ranskassa tehdään ero sinuttelun ja teitittelyn välillä kuten Suomessakin. Näitä muotoja ei kuitenkaan käytetä samalla tavalla kuin meillä. Sinutteluun tottuneen suomalaisen onkin opeteltava teitittelemään.

Ranskan kieli pohjautuu latinaan, jossa tosin alun perin sinuteltiin kaikkia. Teitittelymuotoa ryhdyttiin käyttämään 300-luvulla keisaria puhuteltaessa. Ranskassa teitittely yleistyi trubaduurien aikaan 1100-1200-luvulla.

Hierarkiaan perustuva epäsymmetrinen sinuttelu ja teitittely olivat käytössä Ranskassa vuoden 1789 vallankumoukseen saakka, jolloin teitittely julistettiin pannaan. Vastavuoroisesta sinuttelusta tuli tasa-arvon symboli – tosin vain muutamaksi vuodeksi.

Viimeisin sinuttelubuumi oli vuoden 1968 Pariisin opiskelijamellakoiden aikaan. Ne kokeneet ikäluokat saattavat vieläkin sinutella enemmän kuin muut.

Läheinen sinuttelu

Vastavuoroista sinuttelua pidetään nykyranskassa läheisen suhteen merkkinä. Sen vuoksi välitöntä sinuttelua tuntemattomien kesken pidetään helposti loukkaavana.

Perheenjäsenet sinuttelevat toisiaan: aviopuolisot, lapset ja isovanhemmat. Sen sijaan sinuttelun ulkopuolelle jäävät monesti appivanhemmat, joita teititellään.

Pikkulapsia saa aina sinutella ranskaksi. Ystäviäkin sinutellaan, mutta iäkkäät saattavat suoda tämän puhuttelumuodon ainoastaan lapsuudentovereilleen.

Työelämässä sinuttelu ei ole itsestään selvää. Samassa asemassa olevat kollegat sinuttelevat usein toisiaan. Saman ikäisyyskin lisää sinuttelun todennäköisyyttä. Kuitenkin jos sympatia tai tasa-arvoisuuden tunne puuttuu, kollegatkin voivat teititellä.

Sosiaaliset mediat ovat tuoneet ranskan kieleen uusia sinuttelutilanteita. Internetin keskustelupalstoilla saatetaan sinutella tuntemattomia puhekumppaneita, mutta tämä riippuu yhteisöstä.

Kohtelias teitittely on edelleen normi

Ranskassa vastavuoroinen teitittely on edelleen normi, kun puhekumppania ei tunneta. Se on etäisyyden merkki ja osoitus kohteliaisuudesta, jopa kunnioituksesta. Teitittely on itsestään selvää asiointitilanteissa ja poliisien ja virkamiesten kanssa keskusteltaessa.

Työtilanteissa teitittelyä voi esiintyä asemasta riippumatta. Puhuttelusanat saattavat paljastaa valtasuhteen. Vaikka esimies ja alainen sinuttelevat, vain lääkäri käyttää sihteerinsä etunimeä; sihteeri puhuttelee tohtoritittelillä.

Kollegoiden välisen sinuttelun voi estää ikäero. Meillekin tutussa elokuvassa Amélie päähenkilö ja kahvilan toinen työntekijä Georgette teitittelevät toisiaan, vaikka ovatkin muuten läheisiä.

Milloin voidaan siirtyä teitittelystä sinutteluun?

Sopivan hetken löytäminen sinutteluun siirtymiselle on tärkeää, sillä paluuta teitittelyyn ei pidetä soveliaana. Nuoret ranskalaiset jättävätkin usein sinuttelun ja teitittelyn valinnan puhekumppanilleen. Sitä paitsi osa iäkkäistä halua koskaan siirtyä sinutteluun.

Sinutteluun siirtyminen voi tapahtua suoraan tai epäsuorasti. Suora kysymys voi olla esimerkiksi Entä jos sinuteltaisiin? tai Voidaan kenties sinutella? Liian uskaliasta ja ristiriitaista olisi kysyä Voinko sinutella teitä?

Siirtyminen teitittelystä sinutteluun on tavallisesti vastavuoroista. Olisi kiusallista, jos toinen pyytää lupaa sinutella mutta haluaa itseään teititeltävän.

Yhtäkkinen siirtyminen teitittelystä sinutteluun liittyy tunteisiin. Puhujan tarkoituksena on joko loukata tai lähentyä. Jälkimmäisessä voi olla kyse viettelystrategiasta, jonka onnistuminen riippuu puhekumppanin tulkinnasta.

Joskus sinuttelun ja teitittelyn valinta voi liittyä viestintätilanteeseen. Esimies sinuttelee alaistaan urheillessaan.

Sitä vastoin sama esimies saattaa teititellä samaa alaistaan työpaikalla.

Harvinainen epäsymmetrinen sinuttelu ja teitittely

Nykyranskassa sinuttelu tai teitittely on useimmiten vastavuoroista. Jos puhekumppani vastaa sinutteluun teitittelyllä, valtaero käy selvästi ilmi. Se kuvastaa huonosti ihannetta demokraattisesta yhteiskunnasta.

Suurin osa epäsymmetrisestä sinuttelusta ja teitittelystä selittyy ikä- tai valtaerolla. Amélie-elokuvan vanhus, Monsieur Dufael, sinuttelee kauppiaan nuorta apupoikaa Luciania, joka teitittelee tätä. Tästä huolimatta heidän suhteensa on tuttavallinen.

Erittäin halventaa sen sijaan on, jos poliisi sinuttelee kuulusteltavaa henkilöä, joka teitittelee kuulustelijaansa. Joidenkin ranskalaisten mukaan tällainen puhuttelutapa olisi yleistynyt.

Sinuttelun tulevaisuus?

Toisinaan on ennustettu, että sinuttelu lisääntyy. Vaikka sosiaalinen media onkin luonut uusia sinuttelutilanteita, teitittely on Ranskassa edelleen voimissaan. Muissa romaanisissa kielissä kuten italiassa ja espanjassa sinutellaan huomattavasti enemmän.

Sinuttelu- ja teitittelykäytännöt ovat muuttuneet historian saatossa. Niiden tulevaisuutta on vaikea ennustaa. Eikä niitä voi ohjailla määräyksin, kuten vallankumouksenkin aika osoitti. Yksi asia on kuitenkin varmaa: sinuttelun ja teitittelyn valinnalla rakennetaan ja ylläpidetään suhteita ihmisten välillä. Siinä piilee puhuttelun voima.

Aiheesta lisää:
Ranskaa raakana! Podcast-sarjan 7. jakso: Teitittely ja sinuttelu ranskan kielessä. 26.4.2018.

Johanna Isosävi 2015. Bonjour, Monsieur – Bonjour, Monsieur Durand. Puhuttelu ranskassa. Teoksessa Johanna Isosävi & Hanna Lappalainen (toim.): Saako sinutella vai täytyykö teititellä? Tutkimuksia eurooppalaisten kielten puhuttelukäytännöistä. Tietolipas 246. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 316–346.