Sain järjestettyä tälle vuodelle toisenkin tutkijavierailun, joka suuntautui suurimpaan ranskankieliseen yliopistoon eli Aix-Marseillen yliopistoon. Tällä kertaa aikaa ei ollut niin paljon kuin Montrealissa, mutta vierailu kestää kuitenkin parin viikkoa. Tavoitteena oli kerätä vertailevaa aineistoa Montrealista kerättyyn aineistoon, ja kyseessä on tasa-arvoista kieltä tarkasteleva tutkimushankkeeni.
Feissaamalla osallistujia
Erona Montrealin aineistonkeruuseen on se, että täällä apunani on ollut hankkeeni väitöskirjatutkija Krista Leipivaara, joka on Aix-Marseillessa vajaan parin viikon tutkimusvierailulla. On täysin eri asia tehdä feissausta yksin kuin kaksin. Esimerkiksi kyselykaavakkeisiin saadaan samassa ajassa tuplasti kontaktoitua opiskelijoita.
Toinen ero Montrealin vierailuun on se, että Aix-Marseillessa on lukukausi täydessä vauhdissa ja opiskelijoita on paljon kampuksella. Olemme tehneet aineistonkeruuta pääasiassa Aix-en-Provencen kampuksella, mutta yhtenä päivänä vierailimme myös Marseillen kampuksella.
Krista osallistuu muutamalle kurssille Aix-Marseillessa, ja kävin niilläkin houkuttelemassa osallistujia. Samalla oli mielenkiintoista päästä seuraamaan paikallisia oppitunteja. Yksi opettaja oli kovin kiinnostunut suomenkin tilanteesta tasa-arvoisen kielen suhteen, ja pääsin tunnin aluksi puhumaan aika pitkästi!
Feissaaminen on kovaa työtä. Kannattaa kokeilla, jos ei usko. Vaikka sinänsä suurin suhtautui myönteisesti ja otti QR-koodin, kaikki eivät tietenkään vastanneet. Arvion mukaan kontaktoimme noin kolminkertaisen määrän, jotta saimme tarvittavan määrän vastaajia.
Myös haastattelut hankittiin samalla taktiikalla: kursseilta ja feissaamalla kampuksella. Järjestöt sen sijaan eivät vastanneet sähköposteihin eikä somessa, toisin kuin Montrealissa.
Henkilökohtainen kontakti on osoittautunut parhaaksi keinoksi joka paikassa. Haastattelutkin kannattaa tehdä saman tien, eikä sopia aikoja – valitettavan usein tulee mutkia matkaan. Lähes kaikki haastattelut muuten tehtiin ulkona kampuksella.
Cézannen kaupunki
Taidemaalari Paul Cézanne syntyi (1839) ja kuoli (1906) Aix-en-Provencessa. Tänä vuonna häntä muistetaan erityisesti Aix-en-Provencessa. Emme kuitenkaan saaneet enää lippua loppuunmyytyyn näyttelyyn. Täällä järjestetetään vierailuja myös hänen ateljeehensa ja kotitaloonsa, mutta kovin myytyjä ovat liput loppuvuodeksi.
Juhlavuoden kunniaksi Cézanne näkyy muuallakin, kuten Aixin kaupunginmuseossa ja Pavillon de Vendômessa, jossa muistellaan kahta tässä paikassa pidettyä näyttelyä taiteilijan kuoleman jälkeen vuosina 1956 ja 1961.
Cézanne ei saanut arvostusta kotikaupungissaan elinaikanaan. Museot boikotoivat hänen teoksiaan, ja vielä 1930-luvulla häntä vastaan hyökättiin kirjoituksissa. Aikamoista, kun kaupunki nykyään ratsastaa taitelijan maineella. Kiinnostavaa on, että Cézanne eli ilmeisesti muutenkin aika eristäytynyttä elämää aikoinaan.
Pittoreski Aix-en-Provence
Aix-en-Provence on kaupunki kuin elokuvista. Vanha keskusta on niin idyllinen, että tuntuu jopa uskomattomalta, että täällä ihmiset elävät arkeaan. Aix-en-Provencessa asuu vajaa 150 000 ihmistä. Opiskelijoita on vajaa 40 000.
Vaikka Aixissa on myös turisteja, kaupunki on hyvin ranskalainen. Ravintoloissa käy paljon ranskalaisia asiakkaita ja niiden taso on erinomainen, toisin kuin esimerkiksi Marseillen rantakadulla, johon mahtuu kaikenlaisia yrittäjiä.
Olen syönyt täällä Aixissä elämäni parhaat madeleine-leivokset, aivan tuoreita. Klassisia makuja ovat naturellen lisäksi sitruuna ja appelsiini. Myymälän edessä on tavallisesti jono.
Makeat crêpet ja suolaiset galettesit ovat myös aivan erinomaisia. Praliineja on myös myynnissä. Kysyimme, miten ne eroavat Lyonin praliineista. Kuulemma näissä on vähemmän sokeria, ja ne voidaan tehdä mistä tahansa pähkinästä ja mantelista. Laventelia on tietysti myös täällä Etelä-Ranskassa!
