Tasa-arvoista kieltä tarkastelevan EGALGRAM-hankkeeni (Egalitarian Grammar in Global Frenches) aineistonkeruu jatkui. Olen aikaisemmin kerännyt kyselykaavake- ja haastatteluaineistoa Montrealista ja Aix-Marseillesta, ja aineistonkeruumatka suuntautui nyt Belgiaan, Université catholique de Louvainiin.
Aineistonkeruun haasteita
Aineistonkeruussa riittää haasteita. Ulkomaille suuntautuvaan aineistonkeruuseen tarvitaan ensinnäkin rahoitusta. Onneksi pystyin saamaan matkarahoituksen, mutta se oli sen verran pieni, etten voinut tehdä niin pitkää vierailua, kuin olisi ollut tarpeen. Toiseksi paras aika aineistonkeruulle on usein se, jolloin omassa kotiyliopistossakin on hommat kiivaimmillaan, joten on vaikea edes irrouttautua riittävän pitkään aineistonkeruuta varten. Montrealin tutkijavierailu opetti, että ajankohta, joka on itselleni paras lähteä, ei välttämättä ole sitä lainkaan aineistonkeruulle.
Koska Belgian tutkijavierailuni kesti vain viikon, olin valmistautunut jo etukäteen. Olin pyytänyt kollegoita jakamaan kyselykaavakkeen QR-koodia ja mainostamaan haastattelumahdollisuuksia. Kollegat jakoivat tutkimukseni ilmoitusta myös kahteen muuhun belgialaiseen yliopistoon. Lisäksi lähetin itse ilmoitusta lukuisille yliopiston listoille ja ohjelmille. Tämän työn tuloksena kyselyyn oli tullut vastauksia jo ennen saapumistani, olin tehnyt yhden etähaastattelun jo kotimaasta käsin ja muutama haastattelu oli etukäteen sovittuna paikan päälle.
Jo aikaisemmin on käynyt selväksi, että tutkijan henkilökohtainen kontakti on tehokas, vaikkakin työläs, kun tarvitaan osallistujia. “Tulen Suomesta vartavasten tekemään tätä tutkimusta, voisitteko auttaa?” Joku oli nähnyt jo mainoksen tutkimuksesta, mutta tutkijan näkeminen saattoi myös innostaa vastaamaan. Vaikken myynyt mitään, tunsin itseni feissaajaksi.
Kyseessä oli jo kolmas yliopisto, jossa keräsin vertailuaineistoa, ja huomasin eroja ympäristöissä. Jos muualla toimiva keino oli etsiä haastateltavia yliopiston pihalta ja käytäviltä ja tehdä haastattelu saman tien, täällä oli toisin. Huomasin melko nopeasti, ettei belgialaisen vierailuyliopistoni kampuksella ollut riittävän syrjäisiä istumapaikkoja pöytien kera, joissa olisi ollut helppoa tehdä ex tempore -haastatteluja. Täällä parempi keino oli haastattelujen sopiminen etukäteen kontaktien avulla.
UCLouvainissa apunani olivat loistavat kollegat, jotka auttoivat osallistujien rekrytoinnissa: Barbara De Cock, María Sampedro Mella, Aurélie Marsily, Sylvie De Cock, Anne Catherine Simon ja Thomas De Wispelaere. Harvoin pääsee myöskään puhumaan suomea ulkomaisella tutkimusvierailulla, joten oli mahtavaa tukea Thomasia suomen kielen opiskelussa! Yksin en olisi ikinä saavuttanut aineistonkeruun tavoitteita, mutta kollegoiden tuella se oli mahdollista!
Louvain-la-Neuve
Louvain-la-Neuven kaupunkia ei kannata sekoittaa Louvainin eli flaamiksi Leuvenin kaupunkiin, jossa sijaitsee KU Leuven yliopisto. Louvain-la-Neuve, jossa vierailin, on sen sijaan 1970-luvulla yliopiston ympärille perustettu kaupunki. Aina 1960-luvulle asti Katholieke Universiteit Leuven oli muodollisesti yksi yliopisto, Kun Belgian katolinen yliopisto kieliriitojen vuoksi jakautui, ranskankielinen osa joutui lähtemään Leuvenista ja rakensi uuden yliopistokaupungin ranskankieliseen Belgiaan eli Walloniaan. Hollanninkielinen osa jäi Leuveniin ja siitä kehittyi nykyinen KU Leuven.
Louvain-la-Neuve on kaupunkina ainutlaatuinen. Kaupunki rakentuu käytännössä UCLouvain-yliopiston ympärille. Opiskelijat ja yliopistorakennukset ovat näkyvä osa kaupunkia. Keskusta on kokonaan jalankulkualuetta, joka on rakennettu betonilaatan päälle. Lisäksi kaupungin betoniseiniä elävöittävät värikkäät muraalit, jotka ovat syntyneet pääosin kansainvälisen Kosmopolite Art Tour -festivaalin yhteydessä.
Edellisellä vierailullani konferenssissa kävin Hergé-museossa. Tällä kertaa vierailin Musée L-yliopistomuseossa, joka on erittäin mielenkiintoinen paikka. Kyseessä ei ole pelkkä taidemuseo vaan paikassa yhdistyvät arkeologia, etnografia, tieteenhistoria ja taide. Museorakennus, entinen luonnontieteiden kirjasto, on näyttävä brutalistinen betonirakennus.
Kapinoiva kielioppi
Pari uutta kielitieteellistä kirjaakin tarttui mukaan. Niitä oli mukava lukea. Milloin kielenpuhujat ymmärtäisivät, ettei kielioppi ole muuttumaton sääntökokoelma vaan aikansa tuote, joka heijastaa yhteiskunnallisia kamppailuja ja identiteettejä?
