Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan 97. promootioakti järjestettiin 26.5.2017. Filosofisella tiedekunnalla on Suomen vanhimmat ja näyttävimmät promootioperinteet. Nykyään promootio voidaan järjestää, kun jostain aikaisemmasta promootiosta on kulunut 50, 100 tai 150 vuotta.
Vaikka filosofinen tiedekunta jaettiin osiin jo vuonna 1992, promootioon osallistuvat edelleen yhdessä humanistisen, matemaattis-luonnontieteellisen, käyttäytymistieteellisen, farmasian sekä bio- ja ympäristötieteellisen tiedekuntien maisterit ja tohtorit.
Promootiossa vihittävät maisterit saavat oikeuden käyttää maisterinseppelettä ja -sormusta ja tohtorit hattua ja miekkaa. Osallistumisoikeus on niillä maistereilla ja tohtoreilla, joita ei ole aikaisemmin promovoitu. Itseltäni jäi vuoden 2014 promootio väliin, mutta nyt mikään ei estänyt osallistumista!
Lisäksi promovoitiin riemutohtoreita ja -maistereita, jotka olivat osallistuneet promootioon 50 vuotta sitten. Yksi riemutohtoreista oli tänä vuonna historian emeritusprofessori Matti Klinge.
Kunniatohtoreitakin vihittiin: he eivät välttämättä ole suorittaneet tohtorin tutkintoa mutta ovat muuten ansioituneita henkilöitä. Kuuluisin heistä oli Angela Merkel, joka tosin promovoitiin poissaolevana, ja suomalainen yleisö tuntee myös kustantaja Touko Siltalan.
Filosofisen tiedekunnan 97. promootioakti
Tohtorit kokoontuivat järjestäytymään jo klo 9.15, mutta akti alkoi noin tuntia myöhemmin. Oli upeaa astella suureen juhlasaliin elävän musiikin soidessa. Koko promootioakti on videoitu.
Juhlasalissa istumapaikat oli varattu seuralaisille, promovoitujen arvotuille vierailleen sekä kunniavieraille. Promovendit seisoivat koko aktin ajan. Välillä sentään tuli pientä liikettä, kun siirryimme eteenpäin.
Promoottori Patrick Scheinin piti ensin puheen. Seuraavaksi kanslerinsihteeri luki kanslerin lupakirjan promootioaktin suorittamiseksi. Ennen kuin maisteripromovendit voitiin vihkiä, priimusmaisteri tuli vastata tiedekunnan kysymykseen. Kun vastaus oli hyväksytty, promoottori alkoi vihkiä ensin riemumaistereita ja sitten maistereita.
Maistereiden vihkiminen kesti noin kaksi tuntia. Sen jälkeen priimustohtori Åsa Hirvonen sai vastata tiedekunnan kysymykseen, ja vastauksen hyväksynnän jälkeen promoottori pääsi vihkimään riemu- ja kunniatohtorit sekä lopulta muut tohtorit.
Promootioakti on pitkä aika seisoa, varsinkin syömättä. Airueet tuovat välillä vettä, ja vesipiste sekä sokeripaloja on myös salin reunassa. Ongelmana on se, että välillä voi joutua seisomaan pitkäänkin parnasson vieressä. Koska laukut eivät ole aktissa sallittua, eikä miekanhiojakaan ole vieressä, kannattaa miettiä sokeripalojen kätkemistä salataskuihin tai jopa rintaliiveihin.
Aktin lopuksi kuulimme vielä toiseksi parhaan maisterin puheen sekä lauloimme Maamme-laulun. Sen jälkeen muodostimme juhlakulkueen Tuomiokirkkoon. Vettä ripotteli kevysti, mutta onneksi pääsimme kuivana perille ekumeeniseen promootiojumalanpalvelukseen, joka alkoi klo 14.
Tunnin päästä palasimme juhlakulkueena yliopiston päärakennukselle. Ei kestänyt kuin hetki, kun tuli kova sadekuuro. Olimme todella onnekkaita, ettemme joutuneet kastelemaan siinä hattujamme.
Yliopistossa haimme diplomimme, ja oli vihdoin hetki aikaa hengähtää. Meillä oli kuvausaika Ylioppilaskameroihin klo 16.10, mutta ehdimme onneksi käydä kahvilassa syömässä leivät.
Promootiopäivälliset
Kovin pitkään ei ehtinyt hengähtää ennen illan promootiopäivällisiä Finlandia-talolla, jossa piti olla klo 18. Kävimme kuitenkin pikaisesti levähtämässä Jannen toimistolla Kirkkokadulla. Silloin oli aikaa myös kertoa lyhyesti muille tapahtumista sosiaalisen median välityksellä.
Finlandia-talon promootiopäivällisille osallistuivat sekä maisterit että tohtorit, ja meidät oli hauskasti plaseerattukin sekaisin. Paras anti promootiossa on tietysti uusiin ihmisiin tutustuminen. Tällä kertaa vastapäätämme istui kaksi lääkäriä, joista toinen oli valmistunut historian maisteriksi.
Promootiopäivällisillä kuulimme niin puheita kuin runojakin. Maisteri Jussi Junni piti puheen promoottori Patrick Scheinille – jopa seitsemällä kielellä! Promoottori totesi vastauksessaan, että kriittinen ajattelu ei ole päämäärä vaan väline.
Promootiorunon – tai oikeastaan suoranaisen performanssin – esitti runoilija Matti Kangaskoski.
Riemumaistereille ja -tohtoreille puhui priimusmaisteri, joka kysyi, onko meidän sukupolvemme tehtävänä sivistyksen puolustaminen. Hänelle vastasi 50 vuoden takainen riemumaisteri Sinikka Sahl, joka kertoi yliopiston olleen hänen aikanaan miesten: 1960–luvulla hänellä oli vain yksi naisopettaja.
Puheen kunniatohtorille piti priimustohtori Åsa Hirvonen, jolle vastasi kunniatohtori Robert D. Holt, joka sanoi promovoitavien tuntien seisomisen aktissa osoittaneen suomalaista sitkeyttä.
Kuulimme vielä Emma Salokosken promootiorunon ruotsiksi, filosofian tohtori Sari Aallon puheen yliopistolle sekä rehtori – Rector Magnificus – Jukka Kolan vastauksen.
Promootiopäivälliset loppuivat puoliltaöin. Vierustoverimme asuivat meitä lähellä ja pääsimme yhteisellä taksilla kotiin. Oli kerättävä voimia seuraavan päivän promootioretkeä, -tanssiaisia ja yökulkuetta varten.