Kansainvälinen keskustelunanalyysin konferenssi ICCA järjestettiin Edmontonissa, Kanadassa, 23.-29.6.2026. Viime vuonna IPrAssa Brisbanessa monet suomalaiset kysyivät minulta, olenko jättämässä abstraktia ICCAan. Käväisin ICCA26:n sivuilla ja kas vain, teemahan oli meidän tutkimushankkeellemme mitä sopivin: Diversity, Languages and Interaction. Abstrakteja toivottiin muun muassa seuraavista teemoista: diversity in languages (check: kolme kieltä) ja diversity in data (check: välihuutohankkeemme, jossa hyödynnetään parlamenttien pöytäkirjoja).
Diversiteettiä siis löytyi, joten ei kun abstraktia vääntämään! Tilanne ei kuitenkaan ollut kaikkien suotuisin, sillä abstraktien määräaika oli samana päivänä, kun saavuin kotiin Australian IPrA:sta melkoisen lentomaratonin jälkeen. Joku hulluus varmasti iski, kun iltapäivällä naputtelin abstraktin ja jäimme tiimin kanssa odottelemaan, olisiko abstraktissamme diversiteettiä tarpeeksi. Syksyllä tuli tieto: meidät on hyväksytty!
Konferenssia edeltävät työpajat
ICCAssa järjestettiin ennen konferenssia kolmen päivän ajan työpajoja monista aiheista. Työpajat kestivät puolestatoista päivästä puoleen päivään. Aiheet olivat todella mielenkiintoista, ja olisin mielelläni osallistunut useampaankin, mutta kalliin matkan rahoituksesta riitti varoja vain yhteen työpajaan.
Osallistuin Saul Albertin ja Lucas M. Seurenin pitämään puolen päivän työpajaan Using AI within CA workflows. Ennakkotehtävänä meillä oli tehdä käsin pieni litterointi ja merkitä siihen käytetty aika sekä vapaaehtoisena tehtävä asentaa muutamia ohjelmia koneelle.
Työpajassa Albert ja Seuren kertoivat tekemänsä kyselyn tuloksista liittyen tutkijoiden tekoälyn käyttöön ja asenteisiin. Kuulimme eri tutkijoiden pitämiä tietoiskuja, joissa kerrottiin muun muassa Gailbotista ja Dotesta. Tekoälylle on vielä hankalaa esimerkiksi keskustelunanalyysissä tärkeän päällekkkäispuhunnan merkitseminen.
GailBot on Saul Albertin, Muhammad Umairin, Julia Beret Mertensin ja Jan Peter de Ruiterin kehittämä avoin ohjelmisto, joka automatisoi keskustelunanalyysissa käytettävien litteraattien ensimmäisten versioiden tuottamista. Järjestelmä hyödyntää puheentunnistusta ja erilaisia lisäosia tunnistaakseen paitsi puhuttuja sanoja myös keskustelun vuorovaikutuksellisesti tärkeitä piirteitä, kuten päällekkäispuhuntaa, taukoja ja muita paralingvistisiä ilmiöitä.
DOTE (Distributed Open Transcription Environment) on Aalborgin yliopistossa kehitetty litterointiohjelma, joka on suunniteltu erityisesti keskustelunanalyysin ja multimodaalisen vuorovaikutuksen tutkimukseen. Toisin kuin GailBot, jonka päätavoite on tuottaa automaattinen litteraattiluonnos puheentunnistuksen avulla, DOTE keskittyy tutkijan tekemän litterointityön tukemiseen tarjoamalla ympäristön, jossa ääni- ja videotallenteita voidaan toistaa, synkronoida, annotoida ja litteroida Jeffersonin tai Mondadan konventioiden mukaisesti.
Työpajassa testasimme myös automaattilitteraatiota ja analysoimme niiden laatua. Halutessaan pääsi myös kokeilemaan myös Python-ohjelmointi ja säännöllisten lausekkeiden laatimista. Työpaja oli todella hyödyllinen, ja se olisi voinut kestää koko päivänkin. Teknologia kehittyy, ja tutkijoiden on tärkeää pysyä kehityksessä mukana ja ymmärtää, miten voimme hyödyntää teknologiaa työssämme. Puhuin muiden osallistujien kanssa siitä, että jo pelkän raakalitteraatin saaminen nopeuttaa työtä, vaikka tarkemman litteraatin joutuisi tekemään edelleen manuaalisesti.
Varsinainen konferenssi
Varsinainen konferenssi avattiin työpajojen jälkeen, ja se kesti neljä kokonaista päivää. Konferenssiin osallistui melkein 500 tutkijaa eri puolilta maailmaa. Avajaisissa otettu ryhmäkuva löytyy täältä.
Plenaariesitelmiä oli kolme. Leelo Keevallik puhui tilannesidoksisesta syntaksista, ja hänen esimerkkinsä tulivat esimerkiksi joogatunnilta. Arnulf Deppermannin aiheena olivat vuorovaikutushistoriat sekventiaalisessa kontekstissa, ja esimerkkinä toimivat terapeutin ja potilaan tapaamiset. Makoto Hayashi puhui ymmärrysehdokkaista, ja hänen plenaariluentonsa oli klassinen esitys keskustelunanalyysistä.
ICCA-konferenssissa järjestettiin monia kiinnostavia paneeleita ja teemasektiota. Kuuntelin muun muassa Common ground ja Ecolinguistics -paneeleja. Jälkimmäisessä oli kiinnostavia aineistoja, jotka sisälsivät esimerkiksi palopelastajien harjoituksia sekä juoksuklubin treenejä. Yksi mielenkiintoinen paneeli käsitteli keskustelunanalyysin aineistoja ja niiden valmistelua, jakamista ja uudelleen käyttöä.
Arnulf Deppermann nosti paneelin johdannossa esiin sen, etteivät suuret korpukset ole olleet keskustelunanalyysin tai vuorovaikutuslingvistiikan kotiympäristöjä. Viime aikoina on kuitenkin vedottu laajojen korpusten tarpeeseen ja kiinnostus on lisääntynyt muotopohjaista analyysiä kohtaan. Deppermann siteerasi Stiversia (2015), jonka mukaan “keskustelunanalyysi on luonteeltaan määrällisin laadullisten menetelmien joukossa”. Lisäksi on herännyt kysymys siitä, onko keskustelunanalyyttinen aineisto riittävän avointa, kun julkaisuissa ei esitellä ääni- tai videotallenteita eikä koko esimerkkikokoelmaa.
Deppermann mainitsi laajojen korpusten riskeistä keskustelunanalyysille ja vuorovaikutuslingvistiikalle. Tutkimus voi biasoitua kohti muotoonperustuvaa tutkimusta. Lisäksi on riski sille, että menetetään keskustelunanalyysin induktiivinen analyyttinen mentaliteetti. Riskeistä huolimatta laajoissa korpuksissa on paljon potentiaalia, kuten vertailtavuuden ja läpinäkyvyyden kasvaminen, ajansäästö (tallennus ja litterointi), ilman institutionaalisia resursseja olevien tutkijoiden tutkimuksen mahdollistaminen ja entistä yleistettävämmät tutkimustulokset.
Saul Albert toi kiinnostavasti esityksessään esille, että keskustelunanalyysin perinteeseen on alusta lähtien kuulunut tietynlainen aineiston avoimuus. Esimerkiksi Sacks (1984) jakoi dataansa ja sanoi, että muut voivat katsoa, mitä hän on tutkinut ja tehdä sillä mitä haluavat, esimerkiksi olla eri mieltä hänen kanssaan. Myös datasessioiden voidaan ajatella olevan yksi osa avointa dataa.
Nauru parlamenttien pöytäkirjoissa
Esittelin äskettäin päättyneen parlamenttihankkeemme neljännen artikkelin tuloksia, jotka koskevat naurua parlamenttien pöytäkirjoissa Suomessa, Ranskassa ja Saksassa. Pidin esitelmän kansainvälisen tiimimme puolesta (Heike Baldauf-Quilliatre, Christophe Gagne ja Eero Voutilainen).
Välihuutoja on hankalaa tarkastella videotallenteilta, koska ne huudetaan ilman mikrofonia. Parlamentin hallintohenkilöt kuitenkin merkitsevät niitä käsin pöytäkirjaan, mikä koskee myös naurua. Nauruun liittyvät toiminnot merkitään eri tavoin: Suomessa merkitään pelkästään naurua, kun taas Ranskassa erotetaan nauru (rire) ja hymy (sourire) ja Saksassa nauru (Lachen) ja innostuneisuus/hilpeys (Heiterkeit).
Tulostemme mukaan Suomen, Ranskan ja Saksan parlamenteissa naurulla on sekä affiliatiivisia että disaffiliatiivisia kuten myös ihmissuhteisiin liittyviä funktiota. Artikkelimme on hyväksytty julkaistavaksi lehdessä International Review of Pragmatics, ja se ilmestyy vuoden 2027 alussa.
Esitelmä oli sijoitettu kiinnostavaan teemasektioon Practices from a cross-linguistic perspective, jossa oli myös suomalaiskollegoiden Sanna Heittolan ja Sara Rönnqvistin ruotsin kieltä käsittelevä esitelmä.
Oli hauskaa myös nähdä yhteistyökumppanini Heike, koska yleensä työskentelemme etäyhteyksien välityksellä.
Edmonton
Edmonton on kaupunki, jossa ei varmaankaan olisi tullut käytyä ilman konferenssia. Itselleni ei tullut paikasta mieleen muuta kuin jääkiekkojoukkue Edmonton Oilers. Kaupunki on hyvin pohjoisamerikkalaisen oloinen. Lukuun ottamatta liikekeskustaa talot ovat matalia ja kadut suoria ja leveitä.
Itselleni tuli yllätyksenä, että Edmontonissa on Pohjois-Amerikan suurin ostoskeskus. Ja se olikin tajunnanräjäyttävä paikka: kauppakeskuksessa on muun muassa jääkiekkokaukalo, minigolf-rata (eikä mikä tahansa vaan Professor Wem’s Adventure Golf!), vesialue laivoineen sekä jättimäinen vesipuisto.
Kauppoja ja ravintoloita on valtavasti. Voit ostaa kaikkea, mitä et tiennytkään tarvitsevasi. Mieluummin överit kuin vajarit.
Lensin Edmontoniin KLM:llä Amsterdamin kautta. Reitti oli ihan kätevä, mutta jonkin verran tuli odottelua molempiin suuntiin Amsterdamissa. Lentoaika Amsterdamin ja Edmontonin välillä on kahdeksan tunnin paikkeilla.
