Kollegani Eva Ogiermann King’s Collegesta (Lontoo) oli pyytänyt minut mukaan hankkeeseensa, jonka tavoitteena oli verrata erikielisiä kylttejä. Kun koronapandemia alkoi vuonna 2020, Eva keksi, että koronakylttejä olisi kiinnostava tarkastella monessa kielessä ja kulttuurissa. Vaikka minulla oli monta kirjoitusprojektia meneillään, en tietenkään voinut kieltäytyä näin ajankohtaisesta ja ainutlaatuisesta mahdollisuudesta ja päästä mukaan erikoisnumeroon.
Muutama haaste tutkimukseen liittyi. Keväällä 2020 olin jo ehtinyt palata Suomeen Lyonin tutkijavierailulta ja mietin, miten pystyisin keräämään ranskankielistä aineistoa. Suomenkielisenkään aineiston kerääminen ei ollut itsestäänselvyys, sillä elettiin koronapandemiaa, enkä itsekään liikkunut kovin paljon. Keino kerätä aineistoa kahdella kielellä löytyi kuitenkin.
Aineistonkeruu talkoistamalla
Päätin kokeilla talkoistamista, jonka avulla voisin osallistaa ihmiset aineistonkeruuseen. Heinäkuussa 2020 laitoin sosiaaliseen mediaan, Facebookin ja Twitteriin, viestejä suomeksi sekä ranskaksi ja pyysin ihmisiä lähettämään minulle kuvia ranskan- ja suomenkielisistä koronakylteistä. Koska ranskankielisiä maita on monia, pyysin ihmisiä myös kertomaan, mistä maasta kyltti oli kuvattu. Lopulta keskityin tutkimuksessani vain Ranskasta peräisin oleviin kyltteihin, joita tuli eniten.
En tiennyt etukäteen, miten ihmiset suhtautuisivat talkoistamispyyntööni. Hämmästyin suuresti, kun kuvia alkoi tulla minulle tuntemattomiltakin henkilöiltä. Kenties pyyntö kuvata koronakylttejä oli sen verran helppo tehtävä, että ihmiset siitä kiinnostuivat, halusivat auttaa tutkijaa ja saivat itselleenkin iloa pandemian keskellä. Kesällä 2020 ihmiset liikkuivat enemmän kuin kevään koronasulun aikana, joten talkoistamisen ajankohtakin varmaan osui nappiin.
Mitä suomen- ja ranskankielisissä kylteissä ohjeistettiin?
Tarkastelin tutkimuksessani 200 koronakylttiä: 100 suomen- ja 100 ranskankielistä kylttiä. Kyltit olivat peräisin asiointitilanteista kuten myymälöistä, ravintoloista ja kampaamoista. Olin kiinnostunut siitä, miten kylteissä kansalaisia ohjeistetaan ja onko suomen- ja ranskankielisten kylttien välillä eroja.
Kylttien sisällöt olivat pääasiassa samoja Suomessa ja Ranskassa: täytyy pestä kädet, pitää turvaväli, käyttää maskia ja maksaa mieluummin kortilla kuin käteisellä. Yksi kiinnostava ero kuitenkin löytyi: Suomessa melkein kolmanneksessa kylteistä kehotettiin pysymään kotona, jos on oireita, mutta Ranskasta tällaiset pyynnöt puuttuivat lähes kokonaan.
Vaikuttaa siltä, että ero johtui kahden valtion viranomaisten erilaisista toimenpiteistä. Ranskassa maskien käyttö tuli pakolliseksi suljetuissa tiloissa heinäkuussa 2020 eli aineistonkeruun aloituksen aikaan. Suomessa sen sijaan oli pelkästään maskisuositus, koska Suomessa ei voida rajoittaa kansalaisten perusoikeuksia samalla tavalla kuin Ranskassa. Maskipakon ansiosta ranskalaisissa myymälöissä voitiin ilmeisesti luottaa siihen, että maskit estävät ainakin jonkin verran virusten leviämistä. Kun Suomessa maskia ei voitu vaatia, ihmisiä neuvottiin pysymään kotona oireisena.
Koronakyltit erosivat tavallisista kieltokylteistä (esim. Ei tupakointia) siten, että myymälöiden ja ravintoloiden oli tasapainoiltava sen välillä, että yhtäältä asiakkaita haluttiin houkutella asioimaan ja toisaalta heille oli määrättävä turvatoimenpiteitä. Kylteissä esitettiinkin perusteluita vaadituille toimenpiteille ja saatettiin myös esitellä toimenpiteitä, joita myymälät olivat itse tehneet turvallisuuden hyväksi. Toimenpiteet esitettiin siten yhteisenä toimintana, johon osallistuvat sekä henkilökunta että asiakkaat.
Kylteissä suosittiin suoria pyyntöjä
Kielitieteellisessä tutkimuksessa erotetaan suorat ja epäsuorat pyynnöt. Tällä tarkoitetaan sitä, että pyyntö voidaan ilmaista suoraan käskymuotoisena (pese kädet) tai epäsuorasti esimerkiksi kysymyksellä (voitko pestä kädet?). Suomessa ja Ranskassa lähes kaikki pyynnöt ja käskyt kylteissä olivat suoria, ja epäsuorat pyynnöt olivat poikkeuksellisia. Syynä lienee se, että kehotusten on haluttu olevan selkeitä ja käskymäisiä. Lisäksi kylteissä tila on rajallinen, eikä niihin mahdu pitkiä muotoja, varsinkin kun kylteissä annettiin yleensä monta ohjetta.
Suomessa ja ranskassa on kuitenkin erilaisia kielellisiä keinoja ilmaista suoria pyyntöjä, ja erot liittyivät pyynnön perspektiiviin eli näkökulmaan. Suomenkielisten kylttien ohjeissa suosittiin kuulijan suoraa puhuttelua kuten muista turvaväli, kun taas ranskaksi suosittiin persoonattomia muotoja, kuten infinitiiviä (esim. respecter une distance).
Suomen kielessähän ei ole mahdollista käyttää infinitiiviä ilmaisemaan käskyä, mutta toinen persoonaton keino eli passiivi löytyy, ja sitä käytettiin jonkin verran (pidetään etäisyys). Ranskankielisissä kylteissä esiintyi imperatiiveja, mutta suomenkielisistä kylteistä poiketen ne olivat teitittelyä eivätkä sinuttelua.
Pyyntöjen pehmentäminen
Koska pyyntöjä pidetään puhekumppanin kasvoja uhkaavina puheakteina, niitä usein pehmennetään puheessa. Koronakylteissä pyyntöjä kuitenkin harvemmin pehmennettiin. Suomessa pehmennyskeinoja käytettiin enemmän kuin Ranskassa eli noin kolmasosassa kylteistä. Ranskassa pehmennyskeinoja esiintyi vain reilussa 10 prosentissa kylttejä. Ero voi johtua siitä, että suomessa on kätevä ja lyhyt pehmennyskeino, kun taas ranskassa ne ovat pidempiä.
Suomessa käytettiin eniten partikkelia –han/-hän (esim. pidäthän välin). Helsingin Sanomissa julkaistussa mielipidekirjoituksessa (15.3.2021) kirjoittaja toivoo “napakkaa ohjeistusta kaupoissa ja julkisissa tiloissa”. Hän toteaa näin:
Pyynnöt “pesethän kätesi” ja “noudatathan turvavälejä” eivät vakuuta. Haluan lukea jo ovella käytä maskia, älä jonota liian lähellä toista. Pehmoilu ei pelasta tässä pandemiassa, vaikka muuten hyvä juttu onkin.
Kirjoittajan käsitys osoittaa, että partikkelia -hAn voidaan pitää enemmän positiiviseen kuin negatiiviseen kohteliaisuuteen kuuluvana. Positiivinen kohteliaisuus liittyy ystävien ja läheisten väliseen kanssakäymiseen, kun taas kuin negatiivinen kohteliaisuus viittaa etäiseen kohteliaisuuteen. Kenties kirjoittaja pelkäsi asiakkaana koronavirustartuntaa ja koki huolta siitä, ottavatko asiakkaat –hAn-partikkelilla pehmennetyt ohjeet riittävän vakavasti. Myymälän henkilökunnan näkökulma on mahdollisesti ollut toinen, eikä ole haluttu olla liian käskeviä, minkä asiakkaat olisivat voineet kokea epäkohteliaaksi.
Ranskassa pehmennyskeinot, kuten merci de (kiitos kun/että), vievät kyltistä tilaa, eikä niitä suosittu. Kohteliaisuusfraasi s’il vous plaît on niin pitkä, että se esiintyi vain parissa kyltissä ja lyhennettynä muotoon SVP.
Mikä kylteissä yllätti?
Kylttien kielenkäytössä eivät päteneetkään monet asiat, joista on jo tutkimustietoa. Suomi ei ollutkaan se passiivista pitävä kieli, joka suosii persoonattomia muotoja, vaan kylteissä asiakkaita ohjeistettiin suoraan sinuttelulla ja imperatiivilla, kuten pese kädet. Ranskassa sen sijaan käytettiin persoonattomia muotoja, kuten infinitiiviä, kun taas puheessa ranskan kielessä ei voida kauaa vältellä persoonamuotoja.
Toinen yllätys oli, että suomessa käytettiin enemmän pehmennyskeinoja kuin ranskassa, mikä johtui kätevästä
-hAn partikkelista. Sen sijaan ranskalaiset kohteliaisuusfraasit olivat kyltteihin liian pitkiä. Kolmas yllätys oli, että suomenkielisissä kylteissä käytettiin enemmän puhuttelusanoja kuin ranskassa (esim. hyvä asiakas). Kaiken kaikkiaan voidaan sanoa, että pyynnöt kylteissä ovat oma genrensä ja eroavat esimerkiksi puhekielen pyynnöistä.
Sekin jäi hämmästyttämään, miten vähän kielitieteellistä tutkimusta kylteistä on tehty millään kielellä, jo ennen koronapandemiaa. Kylteissä riittää siis tarkasteltavaa, eikä omaan tutkimukseeni mahtunut esimerkiksi varsinaista multimodaalista analyysiä, vaan tein ainoastaan joitakin alustavia huomioita kuvien ja värien käytöstä.
Lisää aiheesta
Ranskaa raakana! Podcast 116. jakso. Koronakyltit Suomessa ja Ranskassa: haastattelijana Tuuli Holttinen. 3.5.2023.
