Vaikka yliopistolaisena koen luontevaksi ajatella akateemista työtäni lukuvuosittain syksystä kevääseen, nykyinen määräaikainen tehtäväni ranskan apulaisprofessorina (tenure track) alkoi tammikuussa 2024, joten kalenterivuoden taso sopii tarkasteluun hyvin.
Vuoden 2025 kohokohdat
Vuoden 2025 kohokohtia olivat ehdottomasti kaksi tutkijavierailua, joilla keräsin aineistoa tasa-arvoista kieltä koskevaan EGALGRAM-hankkeeseen. Loppukeväällä vierailin Montrealin yliopistossa. Aineistonkeruu ei ollut helppoa, koska kurssit olivat jo loppuneet, mutta onneksi vierailu oli vajaan kuukauden pituinen ja sain lopulta kerättyä aineistoa. Oli todella hienoa päästä ensimmäistä kertaa ranskankieliseen Kanadaan ja kuulla myös paikallista puheenpartta. Lokakuussa vierailin Ranskassa Aix-Marseillen yliopistossa, jossa aineistonkeruu sujui erittäin hyvin kahdesta syystä: lukukausi ja kurssit olivat täydessä vauhdissa ja apunani minulla oli hankkeen väitöskirjatutkija Krista Leipivaara.
Julkaisurintamalla kohokohta oli kolmannen yhteiskirjan julkaiseminen Camilla Lindholmin kanssa – ja kirjahan käsitteli yhteiskirjoittamista (Yhteiskirjoittaminen – Vuorovedoin kirkkaaseen tekstiin, Art House 2025). Konferenssirintamalla sain olla mukana järjestämässä Helsingissä pidettyä Sex in Romance -konferenssia, jossa aiheena oli sukupuoli romaanisissa kielissä. Konferenssi oli kaikin puolin onnistunut, ja sain hyviä kontakteja. Konferenssivuosi oli vilkas muutenkin, sillä Helsinki sai järjestettäväkseen maailman suurimman pragmatiikan alan konferenssin (20th International Pragmatics Conference 2027, tuttavallisesti IPrA. Sain toisena pääjärjestänä olla kertomassa tämän uutisen Brisbanen konferenssissa.
Täyttyivätkö kirjoitustavoitteet vuonna 2025?
Vuosi sitten kuvasin päällimmäisiä kirjoitustavoitteita vuodelle 2025 seuraavasti: välihuutoja käsittelevän parlamenttihankkeen ja vanhojen aineistojen työstämisen loppuunsaattaminen, rahoitushakemukset ja mahdollisesti uudesta EGALGRAM-hankkeesta kirjoittaminen.
Tavoitteet täyttyivät sikäli, että parlamenttihankkeen kolmas artikkeli saatiin kirjoitettua loppuun ja hyväksyttyä sekä neljäs ja viimeinen artikkeli saatiin juuri ennen joulua kirjoitettua ja voidaan pian lähettää lehteen. Sain myös työstettyä montaa aikaisemmin kerättyä tallennusta, joista en ollut vielä kirjoittanut mitään ja useampi käsikirjoitus tuli näistä kirjoitettua. Sen sijaan uudesta hankkeesta en ehtinyt kirjoittaa juurikaan muuta kuin rahoitushakemuksia ja abstrakteja.
Vaikka kuinka yrittäisi asettaa vuoden kirjoitustavoitteet TARMO-mallin mukaisesti, aikatauluttamista vaikeuttaa, ettei koskaan tiedä, milloin lehteen/kustantajalle lähetetty käsikirjoitus palaa takaisin, millaisia muutoksia (isoja vai pieniä tai jotain siltä väliltä) täytyy tehdä ja montako kierrosta – ja täytyykö esimerkiksi lehteä vaihtaa ja millainen työ on etsiä käsikirjoitukselle sopiva koti. Toisin sanoen varsinaista julkaisuprosessia ja sen vaatimaa aikaa on erittäin vaikea hallita kovin tarkasti. Koskaan ei myöskään tiedä, millainen niin sanottu backlog lehdessä on eli kauanko kestää hyväksynnästä varsinaiseen julkaisuun. Oma ennätykseni on aikoinaan kaksi vuotta, joka tuntui todella pitkältä ajalta, vaikka aika lyheni ensin ilmoitetusta kolmesta neljästä vuodesta “vain” kahteen vuoteen.
Tänä vuonna kaksi parlamenttihankkeen artikkelia julkaistiin. Myös yksi oma, ranskankielinen kohteliaisuusartikkelini julkaistiin. Ensi vuodelle on lisäksi odotettavaa: keväällä julkaistaan ensimmäinen englanninkielinen kirjani nimeltään Im/politeness and Interculturality: Multimodal Interactions between Finnish and French Speakers sarjassa Routledge Focus on Im/politeness.
Mitä muuta kuului vuoteen?
Tutkimuspuolella tapahtui muutakin kuin edellä mainittua kirjoittamista ja julkaisemista. Erilaisia valmistelevia töitä on tehtävä, jotta päästään varsinaiseen kirjoitusvaiheeseen. Tänä vuonna saimme kerättyä Aalto-yliopiston kanssa aivokuvauksen pilottiaineiston EGALGRAM-hankkeeseen eli seuraavaksi sitä analysoidaan ja siitä kirjoitetaan. Tällaisen aineiston kerääminen vaatii paljon resursseja.
Tutkimukseen kuuluu olennaisena osana myös toisten tutkijoiden käsikirjoitusten vertaisarviointi. Tänä kalenterivuonna vertaisarvioin seitsemän artikkelikäsikirjoitusta, joten täytin kyllä hyvin oman osuuteni. Suorastaan hämmästyin, olen arvioinut niin monta käsikirjoitusta! Arviointitehtävät ovat jakautuneet sen verran tasaisesti koko vuodelle, ettei se tuntunut edes niin paljolta. Eräänlaista vertaisarviointia ja laadunvarmistusta on myös tiedekunnan edustajana toimiminen. Loppuvuodesta toimin tiedekunnan edustajana Suvi Korven väitöksessa, jossa tarkasteltiin neulogismien kääntämisessä scifissä.
Apulaisprofessorin tehtäviin kuuluvat tietysti opetus ja ohjaus. Opetin maisteriseminaaria, kielentutkimuksen kurssia kandiopiskelijoille ja puhekielen kurssia maisteriopiskelijoille yhteisopetuksena Mari Wiklundin kanssa. Olen ohjannut maisterintutkielmia ja väitöskirjatutkijoita sekä auttanut lisätukea tarvitsevia kandiopiskelijoita.
Yliopiston kolmannen tehtävän eli yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen (YVV) hengessä olen jatkanut Ranskaa raakana -podcastin julkaisemista. Vaikka edellinen vuosi oli huomattavasti vilkkaampi medianäkyvyyden suhteen kuin tämä kulunut, kohokohtana voi mainita, että sain kunnian olla Radion sinfoniaorkesterin väliaikavieraana Musiikkitalolla suorassa lähetyksessä puhumassa ranskalaisesta ja suomalaisesta kohteliaisuusta. Tuona iltana soitettiin nimittäin ranskalaista musiikkia.
Mitä on tulossa vuodelle 2026?
Kirjoittaminen on apulaisprofessorin keskeinen työtehtävä, joka jatkuu vuonna 2026. Monenlaista kirjoitusprojektia on käynnissä, ja toivottavasti pääsen yhä enemmän kirjoittamaan myös uudesta EGALGRAM-hankkeesta. Valitettavasti en ole onnistunut rahoituksenhaussa, joten rahoitushakemusten laatiminen jatkuu. Eniten harmittaa sen vuoksi, ettei erinomainen väitöskirjatutkija pääse aloittamaan työmään.
Tällä hetkellä kilpailu tutkimusrahoituksesta on entisestään kiristynyt. Hakemassani ERC Consolidator Grant -kategoriassa hakijämäärä kasvoi kolmanneksella. Tänä vuonna myös hakemusmäärät Koneen Säätiölle ja Suomen Akatemialle ovat olleet ennätyskorkeita. Esimerkiksi Koneen Säätiöllä yleinen myöntöprosentti jäi noin viiteen tänä syksynä.
Kun nykyään jo noin 95 prosenttia rahoitushakemuksista hylätään, voidaan miettiä, onko järjestelmä enää mielekäs. Millä perusteella voittajahakemukset valitaan? Arvioijat eivät voi olla joka erikoisalan asiantuntija. Alkaako tuurilla olla liian suuri osuus, kun ammattilaisethan näitä hakemuksia kirjoittavat? Pitäisikö osa rahoituksesta jo arpoa, esimerkiksi alustavan tarkastelun jälkeen tai edes niin sanottujen “parhaiden” joukosta? Entä sitten valtava työmäärä, joka kuluu niin hakemuksia tehtailevilta kuin niitä arvioiviltakin? Työmäärästä kirjoitti hiljattain LinkedIniin professori Piia Jallinoja.
Hallinnollisten tehtävien määrä kasvaa, kun tenure track -tehtävän hoitoa on kestänyt jo kaksi vuotta. Vuoden alusta aloitan opintosuuntani tieteenalavastuuhenkilönä. IPrA-konferenssin 2027 järjestelyt pääsevät myös kunnolla vauhtiin uutena vuotena. Ja vielä yksi kiinnostava uusi tehtävä odottaa alkavana vuonna: minusta tulee Suomen soveltavan kielitieteen yhdistyksen (AFinLa ry.) hallituksen jäsen – kansainvälinen yhdistys on muuten perustettu Ranskassa!
