Lauantaina 27.5.2017 kokoonnuimme klo 18 Vanhalle Ylioppilastalolle promootiotanssiaisiin. Paikka oli tähän tarkoitukseen mitä upein! Saimme myös nauttia koko illan orkesterin soittamasta musiikista, jonka tahtiin olikin juhlavaa tanssia.
Tanssit
Gratistan tervetuliaissanojen jälkeen ensimmäinen ohjelmanumero oli kutsuvieraspoloneesi, jota johdatti juhlamenojen ohjaaja Jouko Rikkinen. Ensimmäisenä saapuivat yleinen seppeleensitoja Jemina Kauristie promoottori Patrick Scheininin käsipuolessa.
Kutsuvieraiden jälkeen oli vuorossa tohtoripoloneesi, josta minulla ei valitettavasti ole kuvia, koska olimme itse siinä mukana. Jos tohtoripoloneesi meni yhdellä pakollisella tanssiharjoituksella, maisterit olivat huhtikuusta lähtien ahkerasti harjoitelleet franseesiaan. Sinne oli valikoitunut parikymmentä paria.
Maisterifranseesin jälkeen pääsimme kaikki osallistumaan juhlatansseihin. Nämäkin olivat jääneet meiltä vain yhden harjoituksen varaan.
Vaikka vaikemmat tanssit eivät menneet ihan putkeen, niin hauskaa oli. Juhlatanssit olivat krakowiak (sisältää hyppyjä!), mignon (pelkistetympi kehruuvalssi) , cicapo (Jannen ehdoton suosikki), pompadour (vähän vaikea jos ja kun ei ole kunnolla harjoitellut), pas d’Espagne (päästiin jo paremmin vauhtiin, koska paremmin harjoitellut pari tanssi vieressämme) sekä grande valse.
Puheet
Tanssien jälkeen saimme nauttia buffet-pöydän antimista ennen puheita. Gratistalle piti puheen FM Svante Thilman. Gratista on promootiotoimikunnan puheenjohtaja.
Latinan gratis merkitsee ‘ilmaiseksi’. Ennen vanhaan gratistiksi tai gratistaksi valittiin vähävaraisin valmistunut, sillä hän sai osallistua promootioon ilmaiseksi. Nykyään vaakakupissa painavat todennäköisesti enemmän hyvät organisointitaidot, joita tarvitaan noin 800 hengen monipäiväisten juhlallisuuksien järjestämiseksi.
Gratista sai lahjakseen perinteisen kellon. Lavalla nähtiin myös aikaisempia gratisteja ja gratistoja kelloineen.
Myös officianteille eli promoottorille, juhlamenojen ohjaajalle ja yliairuelle, pidettiin puhe. Vastauspuheen piti yliairut Outi Salminen farmasian tiedekunnasta. Hänen edessään seisoivat airuet, jotka ovat juhlamenojen ohjaajan ja yliairuen apulaisia. Heidän tehtävänään on opastaa juhlaväkeä sekä toimia vartiossa ja ovivahteina. Airuet pitävät ylioppilaslakkeja sekä osakuntien nauhoja.
Kunniakannot
Yksi mieleenpainuvimmista ohjelmanumeroista olivat kunniakannot. Ensin miesmaistereiden kyytiin pääsi yleinen seppeleensitoja Jemina Kauristie, joka kannettiin Abban Dancing Queenin tahdissa.
Seuraavaksi naismaistereiden kunniakannosta nautti promoottori Patrick Scheinin, joka myös lähetti ahkerasti lentosuudelmia korkeuksistaan.
Muitakin kunnia-arvoisia henkilöitä pääsi kantoon, esimerkiksi riemutohtori Matti Klinge, jota kyydittivät naistohtorit.
Kunniakantojen jälkeen promoottorin oli aika poistua. Patrick Scheinin pyörähteli vaimonsa kanssa viimeiset askeleet tanssilattialla.
Promoottori vaimoineen poistui juhlavasti tohtorien kunniakujaa pitkin.
Promoottorille muodostettu kunniakuja jatkui aina taksille saakka. Lähtikö hän todella kotiin? On toivottavaa, että hän saapuu valeasussa ottamaan vastaan nousevaa aurinkoa päärakennuksen edessä. Itse en häntä bongannut, mutta näin yhden maisterin Instagram-kuvan reunassa naamioituneen promoottorin!
Hipat
Promoottorin lähdettyä alkoivat hipat. Airuet aloittivat makkaroni-tanssin, joka letkajenkan tapaan keräsi kaikki peräkkäin ja kiertyi lopulta rullalle. Kävimme ihastuttamassa yöllisiä ohikulkijoita myös ulkona. Luin Facebookista, että joltakulta oli kysytty, oliko kyseessä hänen karonkkansa. Olisi kuulemma tehnyt mieli vastata että “joo, kutsuin muutaman kaverin”.
Letkatanssin jälkeen levähdimme hetken ja nappasimme kuvan lingvistitohtoreiden kanssa miekkoineen.
Yökulkue kohti auringonnousua
Kahden jälkeen yöllä starttasi yökulkue, joka eteni patsaalta toiselle. Aloitimme Vanhan Ylioppilastalon vierestä Kolmen sepän patsaalta.
Meitä oli iso joukko, ja jäimme aluksi häntäpäähän, josta oli vaikea kuulla puheita. Puhujien mikrofonit oli kiinnitetty sen verran pieneen kaiuttimeen; pitihän sitä toki jaksaa kantaakin.
Etenimme Topeliuksen muistolle tehdylle patsaalle Taru ja totuus. Välillä tietysti lauloimme: meillä oli vihot mukana. Keskellä yötä voi muistella vaikkapa Kultaista nuoruutta tai Nuoruustangon sanoin: “Lämpöni, lempeni annan.”
Seuraava pysähdyspaikka oli Runebergin patsas Esplanadilla.
Pikku hiljaa hivuttauduimme kohti yökulkueen käreä. Havis Amandan patsaalla pääsimme kuuntelemaan vihaisen nuoren naisen, filosofian maisteri Anna Ylitalon, puhetta.
Hämäryys alkoi väistyä, ja olimme jo lähempänä auringonnousua.
Jatkoimme matkaa yliopiston päärakennukselle, jonne saavuimme aikataulusta etuajassa. Tämä promootiohan oli muutenkin ollut nopea. Jopa itse akti sujui etuajassa, ja jouduimme hetken odottelemaan, että poliisi ehtisi sulkea kadun Tuomikirkolle johtavaa kulkuettamme varten.
Klo 4.16 filosofian maisteri Emi Maeda piti yliopiston päärakennukselta puheen nousevalle auringolle.
Huikea promootio, tuo yliopiston parhaiten vaiettu salaisuus, oli eletty! Mutta ei hätää, Promootioon-laulun sanoin:
Jäi promootioon vain hetki elämää
ja elämään promootiomme jää.
Juhlan hilpeän, minä muistan mielessäin
miekat, seppeleet promovoitujen.
