Projet Remilas -hanke oli kutsuttu yhdeksi aamupäiväksi pitämään työpaja Carrel Lyoniin, joka on ammatillinen ja teknillinen lukio. Tulevien sosiaalityöntekijöiden opettaja oli itse osallistunut Communication (im)possible -työpajaan viime syksynä ja halusi tilata samanlaisen omille opiskelijoilleen, tuleville sosiaalityöntekijöille.
Remilas-hankkeen työpajat
Remilas-hankkeessa tutkitaan tilanteita, joissa viranomaiset keskustelevat maahanmuuttajien kanssa. Tutkimuksen tiimoilta on tehty jo vuodesta 2017 alkaen tiedeviestintää. Toisin sanoen on järjestetty työpajoja, joissa ihmiset pääsevät kokemaan, miltä tuntuu olla viranomaistilanteessa ilman yhteistä kieltä ja tulkkia. Tällaiset tilanteet eivät ole utopistisia vaan toisinaan valitettavasti täyttä todellisuutta.
Edellisellä tutkijavierailullani syksyllä 2017 osallistuin koko perheen kanssa Communication (im)possible -työpajaan, joka järjestettiin Tutkijoiden yön yhteydessä. Pääsimme kiinalaisen “lääkärin” vastaanotolle ja meidän piti täyttää lomake ilman yhteistä kieltä. Kokemus oli voimakas myös lapsille.
Vuoden 2017 syksyllä pääsin itse osaksi performanssia, näyttelemään suomalaista lääkäriä École normale supérieuren opiskelijoille. Työpajat järjestetään teatteriohjaajan opastuksessa ja ennen näyttelemistä harjoittelimme yhden aamupäivän hänen kanssaan. Ei suomalaista lääkäriä näyttelemään noin vain päässyt! Työpajoja on järjestetty seuraavina vuosina silloin tällöin eri paikoissa. Mukana on ollut erikielisiä näyttelijöitä – täällä meistä aina käytetään termiä comédien/comédienne, mikä tuntuu aika hauskalta.
Tulevat sosiaalityöntekijät
Remilas-projekti on tullut päätökseen, ja työpaja ammatillisessa lukiossa oli tällä erää lajinsa viimeinen. Mukaan haluttiin jo “koulutettuja” näyttelijöitä. Tällä kertaa meitä oli neljä näyttelijää, jotka puhuivat suomen lisäksi italiaa, kabyyliä ja venäjää. Kukaan opiskelijoista ei muuten arvannut, mitä kieltä puhuin – he ehdottivat monia kieliä liettuasta ruotsiin ja norjaan.
Työpajat ovat kokonaisia performansseja, jotka alkavat odotushuoneesta. Osallistujat eivät tiedä, minne he joutuvat. Lääkärin vastaanoton jälkeen pidetään yhteinen reflektointi, jossa osallistujat pohtivat kokemuksiaan. Lisäksi tutkijat esittelevät projektia. Tulevat sosiaalityöntekijät kokivat vahvasti performanssin: he kertoivat tunteneensa olonsa stressantuneeksi ja turhautuneeksi.
Tulevat sosiaalityöntekijät saivat pienen maistiaisen siitä, millaista on olla heikossa asemassa, ilman mahdollisuutta tulla kuulluksi, ja joutua allekirjoittamaan paperi, jota ei ymmärrä.
Omalle vastaanotolleni tulleilla opiskelijoilla oli erilaisia strategioita. Toiset olivat yhteistyöhaluisia ja yrittivät arvata lomakkeen kysymyksiä, jotta he saisivat sen täytetttyä. Jotkut sen sijaan suhtautuivat epäluuloisesti, yrittivät saada minuun kontaktia englannin kielellä ja lopulta eivät uskaltaneet allekirjoittaa paperia, jota he eivät ymmärtäneet. Toivottavasti tulevat sosiaalityöntekijät pystyvät tämän työpajan myötä asettautumaan sellaisen ihmisen asemaan, jolla ei ole ranskan kielen taitoa.
Malli työpajoista on tulossa
ICARissa tehdään tänä keväänä nettiin malli Communication (im)possible? työpajoista, jotta muidenkin olisi helpompi näitä järjestää. Monet ovat Suomessakin olleet näistä työpajoista kiinnostuneita, kun olen heille kertonut. Erittäin vaikuttavaa tiedeviestintää, bravo ICAR!
