Meillä oli ilo pitää Väitöksen jälkeen: opas akateemiselle uralle -kirjan julkistamistilaisuus 24.5.21 Tiedekulmassa. Koronarajoitusten mukaisesti paikalla sai olla lisäksemme kaksi vierasta. Mukana olivat professorit Jan Lindström ja Johanna Vaattovaara. Lisäksi kaksi muuta vierastamme esitti videotervehdykset: tuore tohtori Tuuli Holttinen ja dosentti Salla-Maaria Laaksonen. Valitettavasti emme voineet ottaa yleisöä paikalla, mutta tilaisuutta pystyi seuraamaan striimin välityksellä.
Kirjan synty
Kerroimme Camillan kanssa kirjamme synnystä. Huhtikuussa 2020 Camilla oli seurannut kiinnostavaa väitöstilaisuutta, jossa vastaväittäjä oli antanut uraohjeita väittelijälle. Ennennäkemätöntä! ajatteli Camilla ja viestitti asiasta minulle. Vietin rentoa päivää lasten kanssa sohvalla, mutta sain välittömästi ajatuksen: suomeksi ei ole olemassa kirjaa, jossa annetaan neuvoja väitöksen jälkeiselle uralle mutta sellainen tarvitaan!
Camilla innostui välittömästi. Ennen kuin lauantai oli kääntynyt iltaan, olimme vaihtaneet lukuisia WhatsApp-viestejä, luoneet Google Docs -tiedoston, kirjoittaneet alustavaa johdantoa ja laatineet sisällysluetteloa.
Koimme, että tällainen kirja puuttui Suomen markkinoilta ja täydentäisi hyvin Kimmo Svinhufvudin kirjoja Gradutakuu ja Tohtoritakuu (jälkimmäinen Carol Kiriakoksen kanssa). Lähtökohtanamme on ollut kirjoittaa kirja, jonka me itse olisimme halunneet lukea vastaväitelleinä tutkijoilla. Tavoitteenamme on ollut kirjan myötä tuoda akateemisen maailman hiljaista tietoa kaikkien saataville.
Mistä kirjassa on kyse ja kenelle?
Kirjamme sisältää 12 lukua. Rohkaisemme akateemiselle uralle, kerromme ideoista ja tavoitteista sekä tutkimushankkeen suunnittelusta ja rahoituksen hausta. Käsittelemme kirjoittamista ja julkaisemista, vertaisarviointia, opettamista ja jonglööraamista (monia palloja on toisinaan yhtä aikaa ilmassa akateemisella uralla!). Kerromme kansainvälistymisestä, hiljaisesta tiedosta, viestimisestä ja vaikuttamisesta sekä vastoinkäymisten kääntämisestä voitoksi. Lopuksi omien uratarinoidemme lisäksi neljä eri vaiheessa olevaa tieteentekijää kertoo omasta polustaan.
Olemme ajatelleet kirjan kohderyhmäksi laajan joukon: äskettäin väitelleet tai pian väittelevät, uransa taitekohdassa olevat ja suuntaa omalle uralleen etsivät sekä väitöskirjojen ja post docien ohjaajat. Näemme, että ohjaajien tärkeä tehtävä on tukea ja valmentaa uutta sukupolvea alalle.
Rohkeutta sekä opetuksen ja tutkimuksen yhdistämistä
Rohkeus on yksi kirjamme kantavista teemoista. Kysyimme vierailtamme, missä tilanteissa he ovat tarvinneet rohkeutta akateemisella urallaan. Jan Lindström kertoi tarvineensa rohkeutta uransa taitekohdissa, kun hän on aloittanut uusissa hankkeissa ja tehtävissä. Johanna Vaattovaara kertoi tarvinneensa rohkeutta, kun on hypännyt pois suunnitellulta polulta ja tarttunut uusiin mahdollisuuksiin.
Tutkimus on keskeinen osa akateemista uraa. Tuottelias tutkija Jan Lindström kertoi, ettei tutkimukselle voi odottaa löytyvän aikaa, vaan se on otettava säännöllisesti. Kun pyörät pyörivät, tutkimusta voi hyvin tehdä pätkissä.
Tutkimuksen ja opetuksen suhde on puolestaan jännitteinen. Johanna Vaattovaara ehdottaa, että vastakkainasettelun sijaan tutkimusta ja opetusta voisi ajatella rinnakkaisina toimintoina. Lisäksi kannattaa antaa tilaa ja asiantuntijan roolia myös opiskelijoille.
Tiedeviestintää: miksi ja miten?
Yhteiskunnallista vuorovaikutusta pidetään yliopistojen kolmantena tehtävänä. Salla-Maaria Laaksonen ja Tuuli Holttinen rohkaisivat videoillaan tiedeviestintään.
Salla-Maaria Laaksonen antoi videossaan kolme syytä, miksi asiantuntijan kannattaa tehdä tiedeviestintää. Ensinnäkin se on keino viedä tutkimustieto käyttöön. Toiseksi sen avulla vahvistaa omaa asiantuntijaprofiiliaan. Kolmanneksi se on osa tieteentekemisen luovaa prosessia ja verkostojen rakentamista.
Jan Lindström kommentoi Salla-Maarian videota toteamalla, että tiedeviestintää olisi hyvä saada väitöskirjantekijöiden koulutukseen. Lisäksi hän huomasi, että mitä ilmeisemmin viestintä on myös hauskaa!
Tuuli Holttinen antoi inspiroivan esimerkin, kuinka hän teki gif-ketjun väitöksestään Twitterissä. Ketju lähti leviämään ja ihmiset kommentoivat, että tällainen ketju jäi paremmin mieleen kuin tavalliset tekstitviitit.
Johanna Vaattovaara piti Tuulin esimerkkiä ihaltavana. Hän korosti myös, että tiedeviestintään ei kannata suhtautua liian ryppyotsaisesti ja suunnitelmallisesti vaan kannattaa rohkeasti kokeilla erilaisia vaihtoehtoja.
Yleisökysymykset
Tilaisuuden luonteesta johtuen pyysimme yleisökysymykset etukäteen. Yleisökysymykset koskivat osaamisen laajentamista versus syventämistä väitöksen jälkeen, omien kiinnostusten kohteiden seuraamista, väitöksen jälkeiseen elämään valmistautumista ja huijarisyndroomaa.
Jan Lindström kertoi, että hakijoita verratessa myös laajuus nousee usein esiin. Olisi hyvä löytää sopiva kulma sekä syventää että laajentaa osaamistaan.
Kaikki keskustelijamme olivat sitä mieltä, ettei akateemisella uralla kannata ajatella liian instrumentaalisesti, vaan on tärkeää seurata sydäntään ja omia mielenkiinnon kohteitaan. On nimittäin vaikeaa etukäteen tietää, mitä mistäkin valinnasta seuraa.
Väitöksen jälkeiseen elämää kannattaa pohtia jo ennakkoon, vaikkei valmiita vastauksia tarvitse vielä löytää. Ohjaajilla voi olla erilaisia valmiuksia urasuunnitelmien käsittelemiseen, joten tarvittaessa kannattaa hankkia muitakin keskustelukumppaneita ja epävirallisia mentoreita.
Huijarisyndroomaa vaanii valitettavasti useita akateemisia, mikä johtuu ainakin osittain kovasta kilpailusta uralla. Camilla nosti esiin sen, että jokaisen olisi tärkeää löytää keskustelukumppaneita, joiden kanssa voisi avoimesti keskustella myös vaikeista asioista. Jan Lindström totesi, että kokemuskaan ei välttämättä poista kaikkia ikäviä tunteita, vaan huijarisyndrooma voi kolkutella uuden tehtävän edessä: olenko minä oikein henkilö kirjoittamaan tämän?
Lopuksi halusimme Camillan kanssa rohkaista katsojia tavoittelemaan omia unelmiaan akateemisella uralla. Toivomme, että oppamme voisi toimia tukena tällä matkalla, jota tekee itse tai jolle rohkaisee muita.
Kiitos kaikille striimiä seuranneille!
Post scriptum
Uratarinansa kirjaamme ovat kirjoittaneet Jenny Paananen (post docin tehtävään suoraan tohtorikoulutuksesta), Johanna Vaattovaara (työn imu), Elina Weiste (toimintaterapeutista vuorovaikutustutkijaksi) ja Tuomo Hiippala (apurahatutkijasta apulaisprofessoriksi).
Lisäksi kirjaamme ovat kirjoittaneet Hanna Lappalainen (opiskelijoiden ottaminen mukaan tutkimukseen), Anne Nevgi (tulevaisuuden yliopisto-opetus) ja Tuuli Holttinen (yleistajuisen artikkelin kirjoittaminen tutkimuksen pohjalta).
Lämpimät kiitokset taitavalle tiedeviestijälle Tuuli Holttiselle hienosta tviittiketjusta tilaisuudesta! Sitä oli kiva hyödyntää myös tämän blogitekstin laatimisessa.
Keskustelemme Camilla Lindholmin ja monien vieraiden jälkeen kirjan teemoista 12-osaisessa Väitöksen jälkeen -podcastissa, tervetuloa kuuntelemaan!
Julkistamistilaisuuden striimi:
https://www.youtube.com/watch?v=irgUGfuThwQ
Väitöksen jälkeen -podcast:
https://anchor.fm/vaitoksenjalkeen
Väitöksen jälkeen -podcast Spotify:
https://open.spotify.com/show/2OaVO3y3ZPyVer7AOABoEG
Kirja tilattavissa Art Housen sivuilla:
https://arthouse.fi/sivu/tuote/vaitoksen-jalkeen/2761830
