Toinen lukuvuoteni määräaikaisena yliopistonlehtorina alkaa olla loppusuoralla. Olen ollut monen uuden asian äärellä, opettanut etänä Zoomissa ja vetänyt lähiopetusta maskissa. Vaikka monet opiskelijat ovat selvinneet poikkeusajasta varsin hyvinvoivina, yliopistonlehtorin työssäni olen valitettavasti kohdannut opiskelijoiden monenlaisia ongelmia, jotka ovat huolestuttaneet.
Mitä toisesta lukuvuodesta on jäänyt käteen?
Toisen opetusvuoden kokemukset
Etäopetus on käynyt tutuksi niin opiskelijoille kuin opettajallekin. Toivon, että kokemuksen myötä olen osannut antaa entistä laadukkaampaa opetusta myös etänä. Uskon, että etäopetuksen hyvät käytännöt vaikuttavat myös lähiopetukseen. Otin tänä lukuvuonna etäopetuksessa käyttöön viiden minuutin tauon puolivälissä opetusta, ja samaa olen soveltanut myös lähiopetuksessa. Nykytiedon valossa ei olisi hyvä istua kuin enintään tunti kerrallaan. Lisäksi pieni jutustelutauko kasvokkain on hauskaa!
Toisen lukuvuoden pääpaino on ollut etäopetuksessa. Lähiopetus maskeissa on kuitenkin ollut helpompaa, koska rokotusten ansiosta turvavälejä ei ole enää tarvinnut pitää edellisvuoden tavoin; opiskelijat ovat voineet tehdä ryhmä- ja paritöitä myös tunneilla. Neljännen periodin alusta lähtien (maaliskuu 2022) olemme siirtyneet enimmäkseen lähiopetukseen. Oma kokemukseni on, että toimivien ryhmien kanssa kaikki onnistuu yhtä hyvin etänä kuin lähiopetuksessakin.
Opiskelijani ovat pääosin suhtautuneet hyvin paluuseen lähiopetukseen. Kaikki eivät olleet ensin kovin innostuneita. Osa opiskelijoistamme on jo kokeneempia henkilöitä, joilla on perhettä ja töitäkin pyöritettävänään, ja heille etäopetus on ollut kätevintä. Varsinkin monet nuoremmat opiskelijat palasivat mielellään kampukselle.
Minulla oli yksi pieni ryhmä, joka ei halunnut palata lähiopetukseen, sillä joku ei asunut Helsingissä ja toisella oli pieni lapsi, joka säännöllisesti vilahtaa tunneillammekin. Ryhmä tekikin yksimielisen päätöksen, että jatkamme etänä, jotta kaikki voivat opiskella kurssin loppuun.
Etäopetusmahdollisuus on tuonut itsellenikin kaivattua joustoa. Lapsiperheessä taudit pyörivät, ja jos itse on pienessä flunssassa, ei tarvitse perua opetusta, vaan voi siirtää sen verkkoon. Tämä on ollut arvokas mahdollisuus, kun koronan vuoksi pientenkin oireiden vuoksi on pysyttävä kotona.
Yksi antoisimmista asioista itselleni on ollut maisterintutkielmien ohjaaminen. Ensimmäinen viime keväänä tutkielman aloittanut sai työnsä valmiiksi ja kaksi muuta ovat loppusuoralla. Kaksi uutta ohjattavaa on aloittanut tutkielmanteon tänä keväänä.
Keskeneräiset tutkimusprojektit valmiiksi
Varaan aina aamulla aikaa kirjoittamiselle, jotta kognitiivisesti raskain työ on tehty tuoreilla aivoilla ja hankkeet etenevät. Itselleni sopii erittäin hyvin se, että opetus yliopistossa alkaa tyypillisesti vasta klo 10.15, jolloin aamulla jää aikaa tutkimukselle. Tammikuussa perustin myös kirjoitusryhmän, jonka nimeksi jäsenet äänestivät Pen Drivers. Ryhmä kirjoittaa yhdessä perjantaiaamuisin Zoomin kautta.
Tämä lukuvuosi on ollut erityisesti aikaa, jolloin olen yrittänyt puskea valmiiksi mahdollisimman monta keskeneräistä tutkimushanketta. Muutaman mutkan kautta päivänvalon näki Tuuli Holttisen ja allekirjoittaneen projektit yhdistänyt artikkeli Forms of address choices among Finnish and French university students and French teachers, joka on open access -julkaisu Ampersandissa.
Ildikó Vecsernyésin kanssa kirjoitimme artikkelin Addressing, Greeting and Related Gestures in the Opening Sequences of Finnish, French and Hungarian YouTube Videos, joka on open access -julkaisu Contrastive Pragmatics -lehdessä (ks. myös blogitekstini).
Suomalaisia ja ranskalaisia koronakylttejä vertaileva artikkelini on myös hyväksytty julkaistavaksi Pragmatics and Society -lehdessä, Eva Ogiermannin toimittamaan erikoisnumeroon, jossa tarkastellaan koronakylttejä eri kielissä. Lisäksi odotan kovasti, että Gudrun Heldin, Daniel Z. Kádárin ja Annick Paternosterin toimittama erikoisnumero Politeness in Historical Europe julkaistaan Journal of Historical Pragmatics -lehdessä. Sinne on hyväksytty oma artikkelini “Historical changes in politeness norms: Are Finnish and French conceptions of politeness moving closer to each other?” Lehti on luvannut alkaa julkaista artikkeleita vähitellen ahead of printinä kesästä alkaen.
Iso etappi itselleni oli, kun sain muutama päivä sitten oman tieteellisen kirjani käsikirjoituksen lähtemään kustantajalle. Aloitin tämän kirjan työstämisen, kun palasimme Ranskasta korona-aikaan, maaliskuussa 2020. Väliin tuli vuosi sitten julkaistu Väitöksen jälkeen: opas akateemiselle uralle Camilla Lindholmin kanssa ja tietysti opetushommat ja monet edellä mainituista artikkeleista. Tuntuu hienolta, että nyt on käsikirjoitus koossa, vaikka käsikirjoituksen arviointi onkin täysi arvoitus.
Miten kohti kolmatta lukuvuotta?
Olen erittäin kiitollinen, että sain tämän kolmivuotisen pätkän. Opetan tällä hetkellä kursseja, joita olen aina halunnut opettaa: muun muassa kielioppia ja tieteellistä kirjoittamista. Lisäksi olen päässyt kehittämään ohjaustoimintaani.
Opetustehtävien saaminen ei ole sen enempää itsestäänselvyys kuin tutkimusrahoituskaan. Ilman tätä pätkää en olisi oppinut opettamaan etänä. Nyt se tuntuu jopa absurdilta ajatukselta. Mutta opetusnäytettä antaessani elokuussa 2020 en ollut ikinä opettanut verkon kautta, ja se tuntui etukäteen todella abstraktilta (ei sillä, että olisin opetusnäytteistä suuresti nauttinut lähiversionakaan). Nykyään verkko-opetus on itsellenikin arkipäivää ja hyvä niin, ei ole tarvinnut jäädä kivikaudelle, lainatakseni erästä kuulemaani ilmausta.
Mutta määräaikainen pesti on nimensä mukaisesti määräaikainen. Määräpäivä lähestyy, ja itselläni se on elokuussa 2023. Uutta pestiä tai rahoitusta on siis etsittävä. Se on haaste: keskeneräisiä projekteja on saatava valmiiksi osaamisen näyttämiseksi mutta samalla on luotava seuraavaa uutta.
Itselleni uuden hankkeen idea kirkaistui joululomalla, vuoden viimeisinä päivinä. Tällä viikolla aloin työstää uutta suunnitelmaa. Samalla olisi kuitenkin saatettava loppuun muutama keskeneräinen kirjoitushanke.
