Olen koko lukuvuoden osallistunut Academic Leadership & Career Planning -kurssille, jonka järjesti Helsinki Institute for Social Sciences and Humanities (HSSH). Koska olen kolmivuotisen pestini ansiosta kerrankin järjestelmän sisällä, olen pyrkinyt hyödyntämään täysillä kaikki työsuhteen tarjoamat mahdollisuudet. Olinkin hyvin iloinen, kun minut valittiin haun jälkeen kurssille, joka huipentui retkeen Helsinki EU Officen vieraana.
Matka oli myös aikamoinen nostalgiatrippi, sillä olin vajaa parikymmentä vuotta sitten harjoittelijana komissiossa käännöstoimen pääosastossa. Vaikka olin käynyt muutaman lyhyen reissun Brysselissä, ne olivat olleet yliopistokontekstissa, mutta nyt palasin pääkallopaikalle EU:n ytimeen.
Mitä on EU:n agendalla?
EU:n agenda tuntuu tällä hetkellä olevan varsin painottunut luonnontieteeseen. Me humanis-yhteiskuntatieteelliset tutkijat olimme suorastaan järkyttyneitä, kun meille esiteltiin EU:n viisi missiota: sopeutuminen ilmastonmuutokseen, syöpä, valtameret ja vesistöt, ilmastoneutraalit ja älykaupungit sekä maaperästrategia.
Älkää ajatelko kapeasti, meille sanottiin. Vaikka ajattelin kuinka laveasti ja luovasti, en kyllä mitenkään nähnyt yhteyttä omiin tutkimusintresseihini. Tunne vain vahvistui, kun tutkimme perinteisesti etukäteen vuodettua Horizon-luonnosta. Vaikka vitoskohdan otsikko Kulttuuri, luovuus ja inklusiivinen yhteiskunta kuulosti erittäin lupaavalta, kolmen osa-alueeseen jakautuvat alat – demokratia, kulttuuriperintö sekä yhteiskunnalliset ja taloudelliset muutokset – olivat pettymys. Jokaisen teeman alla oli valtavan yksityiskohtaisia hakuja, joista mikään ei osunut. Tilaustutkimuksia tavoittelevan Horizonin voin kyllä unohtaa.
Jäljelle jää tietysti Euroopan tutkimusneuvoston rahoittamat ERC-hankkeet, joissa aiheita ja aloja ei ole rajoitettu. Mitään tiettyä yhteiskunnallista ja taloudellista vaikuttavuutta ei tavoitella, vaan arviointi perustuu ainoastaan tieteelliseen vaikuttavuuteen – vaikka mitenkäs sitäkään arvioit yksioikoisesti.
Toinen asia mikä häiritsi, oli se, että humanistis-yhteiskunnallisista tieteistä puhuttiin usein, kuin ne olisivat jotain aputieteitä! Kiva juttu, että joihinkin poikkitieteellisiin hakuihin vaaditaan humanistis-yhteiskunnallisia tieteitä mukaan. Olen kuitenkin sitä mieltä, että asetelma voisi olla toisinpäinkin ja luonnontieteet voisivat olla joissain hauissa meidän aputieteinämme.
Kiinnostava asia on myös humanistis-yhteiskuntatieteellisten tieteiden yhtenäisyys. Eräs puhuja valitteli, miten humanistis-yhteiskuntatieteelliset tutkijat eivät tunne toisiaan, kun taas luonnontieteellisellä alalla asia on toisin. Johtuuko tämä siitä, että me teemme vähemmän poikkitieteellistä yhteistyötä? Vai onko humanistis-yhteiskuntatieteellinen ala niin suuri, että on vaikea tuntea laajasti tutkijoita?
EU:n suunnitelmat tutkijoille
EU:lla on myös kiinnostavia uudistussuunnitelmia, jotka koskevat tutkijan uraa. Työn alla on esimerkiksi tutkijoiden kompetenssia koskeva viitekehys, johon määritellään seitsemän kompetenssialuetta. Tavoitteena on myös, että tutkijoiden osaaminen liikkuisi paremmin eri sektoreiden välillä, sillä akateemisella uralla työpaikkoja ei riitä kaikille.
EU on myös uudistamassa tutkijoiden arviointia, koska tiede on entistä avoimempaa ja perustuu yhä enemmän yhteistyöhön. Tavoitteena on tunnistaa erilaiset kontribuutiot (eivätkä pelkästään julkaisut), kehittää kvalitatiivista arviointia, hylätä sopimaton kvantitatiivisten indikaattoreiden käyttö (JIF, h-indeksi) ja lopettaa tutkimusorganisaation rankingien käyttö yksittäisten tutkijoiden arvioinnissa.
Aloite on hieno ja kannatettava. Toki siihen sisältyy haasteita kuten se, miten kvalitatiivista arviointia toteutettaisiin käytännössä. Arvioivien tutkijoiden aika on rajallinen, ja laadullinen arviointi tarkoittaisi tutustumista julkaisujen ja muiden kontribuutioiden sisältöön. Yksi mahdollisuus olisi, että arviointeja harvennettaisiin tai hyödynnettäisiin jo olemassa olevia. Tämä kyllä mielestäni edellyttäisi arvioinnin eettisyyteen panostamista: pitäisikö sitäkin jo mitata? Tutkijan painajainen olisi, että kerran saatu epäeettinen ja epäpätevä arviointi jatkaisikin elämäänsä.
Brysselin tunnusmerkit
Mitä kaikkea Brysselin tunnusmerkkeihin kuuluu? Muistoja oli lähdettävä verestämään.
Bryssel on tunnettu olutkaupunki. Piti vierailla pitkästä aikaa myös klassisessa baarissa À la Mort Subite (‘Äkkikuolemalle’); edellisestä vierailustani olikin yhtä kauan aikaa kuin komissiossa työskentelystä. Baarissa oli äärimmäisen kokenut miestarjoilija, joka näytti siltä, kuin olisi ollut paikassa aina.
Liekö oluen nauttimisella yhteys Brysselin pissaaviin patsaisiin? Manneken Pis oli saanut asun Eurooppa-päivän kunniaksi.
Muistan, kun suomalaiset lakittivat Manneken Pisin vapunaattona. Pieni poika ei ole kuitenkaan ainut Brysselissä pissaava patsas, vaan naispuolinen vastine Janneken Pis löytyy (häntä ei ollut puettu Eurooppa-päivään) sekä pissaava koira. Teimme täyden patsaskierroksen.
Sitten on tietysti Tintti!
Kävimme Tintti-museon kaupassa, josta ostin lasinaluskokoelmaani Tintti-versiot. Olen huomannut, että sellaiset matkamuistot ovat kivoja, joita voi käyttää arjessa. Ja teekupin alle tarvitsee alusen. Olen ostanut muun muassa Uuden-Seelannin konferenssimatkalta teepussin alusen, joka sekin on päivittäisessä käytössä.
Reissun bonukset
Ohjelmamme oli tiivis, mutta yhden iltapäivän oli sanottu sopivan omien bisnesten hoitoon. Jätin väliin parlamenttivierailun, kun olen aikoinani EU-instituutiot kiertänyt. Lisäksi suomalainen meppi ei ehtinytkään tavata ryhmäämme, joten en paljon menettänytkään. Sen sijaan olin sopinut tapaamisen itselleni entuudestaan tuntemattoman belgialaisprofessorin kanssa yhteistyömahdollisuuksien toivossa.
Toinen bonus oli tapaaminen komissiossa monikielisyyden ja kääntämisen asiantuntijana toimivan Inkaliisa Vihosen kanssa.
En tuntenut Inkaliisaa entuudestaan, sillä hän oli vähän eri hommissa, kun minä olin komissiossa harjoittelijana. Oli mahtava juttu, että saatiin tapaaminen Inkaliisan kanssa onnistumaan. Mistä me juttelimme? Siitä kuulette toukokuussa Ranskaa raakana! -podcastissa.
Reissu oli aivan mahtava! Kaikki olivat innoissaan, koska useimmat eivät olleet kahteen vuoteen käyneet ulkomailla työmatkalla. En ollut itsekään ollut ulkomailla sen jälkeen, kun palasin maaliskussa 2020 tutkijavaihdosta Ranskasta. Lisäksi olimme joutuneet olemaan kurssin aikana paljon etänä ja olin tutustunut lähinnä ihmisiin, joiden kanssa teimme ryhmätöitä. Tämä matka oli mahtava tilaisuus tutustua ihmisiin. Kiitos HSSH, kaikki kurssin osallistujat, tutkimuspalveluiden väki, Helsinki EU Office ja tapaamani bonusihmiset!
