Yksi asia yllätti kohteliaisuustutkijan: Suomessa asuvat ranskalaiset puhuivat paljon ovista. Siis niiden pitämisestä auki takana tulevalle henkilölle. Ovi saattoi olla jopa ensimmäinen muisto suomalaisesta kohteliaisuudesta – tai ranskalaisesta näkökulmasta tulkittuna: sen puutteesta.
Kohteliaisuutta ei ilmaista pelkästään sanoin vaan myös elein. Ranskalaisille oven auki pitäminen on keskeinen osa kohteliaisuutta. Suomessa sen sijaan ovet ovat huomattavasti monimutkaisempi asia. Eräs pitkään Suomessa asunut ranskalainen oli edelleen epävarma siitä, kuuluuko suomalaiseen kohteliaisuuteen oven auki pitäminen.
Kuka avaa oven Suomessa?
Suomessa asuvat ranskalaiset kertoivat huomanneensa, että nuoret – kolmekymppiset – miehet olivat ryhtyneet avaamaan ovia.
Viisikymmentävuotiaan ranskalaisnaisen mukaan se ei varmaankaan johdu siitä, että miehet pitäisivät häntä vanhana. Syyksi arveltiin sitä vastoin nuorten miesten lisääntynyt matkustelu.
Ranskalainen pitää aina oven auki
Vajaa kolmekymmentävuotias ranskalaisnainen kertoi kokevansa mahdottomaksi sen, että ei pitäisi ovea auki. Tapa on liian syvään juurtunut. Muut ranskalaiset olivat samaa mieltä.
Suomessa tottumus oli kuitenkin aiheuttanut ongelmia. Ranskalainen totesi hymyillen, mitä hän oli joutunut oppimaan: ottamaan vastaan kasvoille tulevia ovia. Hän nimittäin odotti oven pysyvän auki. Toinen pitkään Suomessa asunut ranskalainen antoi neuvon: sinun täytyy oppia liukumaan kahden oven läpi.
Kohteliaisuutta vai taka-ajatuksia?
Suomessa oven avaamista ei aina tulkita myönteisesti. Suomalaiset itse antoivat esimerkkejä. Kun erään naisen aviomies oli avannut oven suomalaisnaiselle, tämän vastaus kuului: “Mitä sä kuvittelet tekeväs?” Oven auki pitäminen vihjasi naisen mielestä siis taka-ajatuksista.
Aina kysymys ei kuitenkaan ole sukupuoleen liittyvistä oletuksista. Suomalainen opiskelijanainen kertoi avanneensa oven kahdeksankymppiselle suomalaiselle miehelle, joka vastasi: “On se vähän raskas mut kyl mä saan sen itteki auki.”
Miksi Suomessa ei aina pidetä ovia auki?
Ranskalaisen kohteliaisuuden ytimessä on toiseen ihmiseen reagoiminen, sanalla tai eleellä. Suomessa puolestaan on kohteliasta kunnioittaa toisen ihmisen tilaa. Sen vuoksi ovia ei pidetä aina auki, tervehtiminen on vähäisempää ja hiljaisuuteen suhtaudutaan myönteisemmin kuin reagointikulttuureissa.
Vähäisempi reagoiminen näkyy myös siinä, etteivät suomalaiset välttämättä kiitä, jos toinen pitää ovea auki heille. Eräs pitkään Ranskassa asunut suomalainen totesi, että avatusta ovesta voi hipsiä hiljaa läpi. Hän tosin itse koki sen epäkohteliaaksi.
Oven avaamatta jättäminen ei välttämättä ole epäkohteliasta Suomessa. Eräs suomalaisnainen totesi, että kuudenkymmenen miljoonan asukkaan Ranskassa tarvitaan perifeeristä näköä toisten huomioimiseksi. Suomessa sitä vastoin ihmiset voivat elää omassa kuplassaan: heille ei tule mieleenkään, että joku voi tulla takaa.
Lisää aiheesta:
Ranskaa raakana! Podcast-sarjan 3. jakso: Ovien avaaminen Suomessa ja Ranskassa. 21.3.2018.
Isosävi, Johanna (2020) Cultural outsiders’ evaluations of (im)politeness in Finland and in France. Journal of Politeness Research: Language, Behavior, Culture 16: 2, 249–280.
