Yleislakon vuoksi kansainvälinen kohteliaisuutta koskeva tutkimuspäivä Pariisissa oli siirretty perjantailta lauantaille. Siirto ei aiheuttanut minulle kovin suurta haittaa. Hotellin sain viime tingassa peruttua, kun tieto siirrosta tuli. En ollut myöskään varannut junalippuja, koska oli jo kokemusta joulukuusta asti jatkuneiden lakkojen vaikutuksista.
Harmillisinta siirrossa oli se, että kollegani Tuuli ei päässyt lainkaan paikalle. Uusia lentolippuja ei voinut varata, koska kaikki lennot olivat täynnä. Ainoaksi vaihtoehdoksi Tuulille jäi pitää esitys etänä Helsingistä.
Aamujunalla Pariisiin
Ensimmäinen juna Lyonista Pariisiin lähti klo 6.50. Kun tammikuun alussa vain noin puolet TGV-junista kulki, nyt ne kaikki ovat ajossa, vaikkeivat lakot olekaan loppuneet. Junamatka Pariisiin sujui ongelmitta.
Olin suunnitellut etukäteen, miten siirryn Pariisin Gare de Lyonista Panthéonin lähellä sijaitsevaan Maison de la Rechercheen, sillä esimerkiksi RER-junista vain puolet kulkee. Reittipas suositteli suoraa bussiyhteyttä, jolla pääsinkin vartissa seminaaripaikalle.
Tutkimuspäivän anti
Uusi ohjelma oli kompromissi. Aloitus oli jo klo 8.30, koska ensimmäisen puhujan oli kiirehdittävä tenttivalvontaan – tentit olivat myöhässä nimenomaan lakkojen takia. Lyonista oli mahdotonta ehtiä näin aikaisin Pariisiin, joten minulta jäi harmillisesti kuulematta myös Loubna Dimachkin libanonilaisia kutsuja koskeva esitys.
Ehdin paikalle kuulemaan Els Tobbackin esityksen yhteistutkimuksesta, jossa verrataan turisti-infon asiointitilanteita Ranskassa, Belgiassa (flaamin- ja ranskankieliset tilanteet) ja Hollannissa. Arvaatteko kenellä olivat monimutkaisimmat alku- ja loppukeskustelut asiointitilanteissa? No, ranskalaisilla!
Elsen jälkeen oli oma esitykseni, joka pohjautui tuoreeseen artikkeliini Journal of Pragmatics -lehdessä.
Esityksessäni käsittelin Suomessa asuvien ranskalaisten ja Ranskassa asuvien tai asuneiden suomalaisten kuvaamia muutoksia käytöksessään. Kerroin myös, millaisia asenteita kaksikulttuuristen lasten vanhemmilla oli kohteliaisuusnormien opettamisen ja oppimisen suhteen.
Tuulin etäesitys oli minun jälkeeni. Skypen ääni pätki ajoittain, mutta noin puolet esityksestä onnistui livenä etänä. Järjestäjät olivat pyytäneet Tuulia tallentamaan esityksen kaiken varalta ja loppuesitys kuunneltiinkin tallenteelta. Harmillista, ettei paikassa ollut kunnollista teknistä tukea, joka olisi mahdollistanut myös livestriimauksen ja muiden esitysten seuraamisen Helsingistä.
Viimeisenä oli vuorossa järjestäjien esitykset. Shima Moallemi väitteli vuoden lopussa. Harvemmin tutkitaan ns. ulkopuolisten kohteliaisuuskäsityksiä, mutta Shiman tutkimuksella on yhtymäkohtia omaani: hän on tarkastellut Ranskassa asuvien iranilaisten ja Iranissa asuvien ranskalaisten käsityksiä kohdekulttuurin kohteliaisuudesta.
Toinen järjestäjä, Chantal Claudel, pohti esityksessään teoreettisia ja metodologisia lähtökohtia, kun tutkitaan ranskan ja japanin kohteliaisuutta. Esimerkiksi kääntämiseen liittyvät asiat eivät ole lainkaan yksinkertaisia. Tämä pätee myös ranskaa ja suomea koskevaan tutkimukseen.
Lounas Pariisissa
Chantal Claudel ja allekirjoittanut.
Tutkimuspäivän jälkeen kävimme myöhäisellä lounaalla läheisessä ravintolassa. Oli hauskaa, että olin tutustunut muihin puhujiin jo aikaisemmin. Chantal vieraili vuonna 2016 Helsingissä Tuulin järjestämässä kohteliaisuusseminaarissa. Elsen, Shiman ja Loubnan puolestaan tapasin vuonna 2018 Kyproksella Intercultural Pragmatics (INPRA) -konferenssissa. Tällä porukalla onnistuu monen kielen ja kulttuurien kohteliaisuuden vertailu ranskaan: arabia, flaami, hollanti, japani, persia ja suomi!
Ruuan jälkeen oli aika lähteä kohti Gare de Lyonia ja hypätä TGV:n kyytiin. Tällainen päiväreissu toi mieleen pendelöinnin Helsingistä Turkuun. Juna Lyonista Pariisiin kestää nimittäin saman verran, noin kaksi tuntia. Erona on vain välimatka: Helsingistä Turkuun on noin 160 kilometriä, kun taas Lyonista on matkaa Pariisiin noin 466 kilometriä.
