Kaikille Suomessa asuville ranskalaisopettajille ei ole itsestään selvää, miten suomalaisopiskelijoita tulisi puhutella ranskaksi. Tämä kävi ilmi fokusryhmätutkimuksestani, johon osallistui aikuisia opettavia ranskalaisia. Eräs yli 20 vuotta Suomessa asunut ranskalaisopettaja kertoi näin: Ranskanopettajana olen jo vuosia pohtinut sinutellako vai teititelläkö opiskelijoita.
Toinen ranskalaisopettaja, vajaa kymmenen vuotta Suomessa asunut Marie, pohti, riippuuko valittu puhuttelumuoto paikasta vai kielestä. Eräässä suomalaiskaupungissa opiskelijat sinuttelivat häntä ja käyttivät hänen etunimeään. Toisessa kaupungissa taas opiskelijat teitittelivät häntä ja kutsuivat häntä Madameksi.
Marie kysyi muilta keskustelijoilta, tulisiko hänen opettaa ranskalaisia tapoja, joihin kuuluu kenties teitittely. Häntä itseään sinuttelu ei kuitenkaan häirinnyt. Marie tiesi myös, että opiskelijat kutsuivat hänen kollegoitaan, suomalaisia opettajia, etunimellä ja sinuttelivat heitä.
Sinuttelu ja teitittely jakavat ranskalaisopettajia
Ranskalaisopettaja Jean kertoi toimivansa eri tavalla kuin kollegansa. Hän sanoi sinuttelevansa opiskelijoita, jotka puolestaan saavat valita, miten puhutella häntä. Jeanin mielestä opiskelijoilla on riittävästi tietoa. He eivät tarvitse häntä tietääkseen, että ranskan kielessä teititellään enemmän tietyissä tilanteissa – mutta ei kaikkialla.
Marc taas oli teitittelyn kannalla. Hänen mielestään puhuttelusta – kuten sinuttelusta – tulee opittu tapa. Marcin mielestä on kuitenkin todennäköistä, että mennessään Ranskan opiskelijoiden täytyy teititellä opettajaansa. Hän itse kertoo aina teitittelevänsä opiskelijoita.
Philippe oli päätynyt Jeanin tavoin sinutteluun. Hän toimii opettajana naisvaltaisella työpaikalla. Philippe koki, että miesopettajan teitittely olisi luonut liikaa etäisyyttä opiskelijoihin, joista valtaosa on naisia.
Margueritte ei naispuolisena opettajana nähnyt puhutteluvalinnan yhteyttä etäisyyteen. Hänelle – kuten Marcillekin – opettajan teitittely on ranskalaiseen kulttuurin kuuluva asia.
Onko opettajan teitittely osa ranskalaista kulttuuria?
Ranskalaisopettajia oli puhuteltu eri tavoin heidän omana opiskeluaikanaan Ranskassa. Kahdella viisikymppisellä opettajalla oli päinvastaiset kokemukset. Margueritea opettajat olivat aina teititelleet. Hän hämmästyi kuullessaan, että Philippea osa opettajista oli aikoinaan sinutellut Ranskassa.
Jos opettajaa itse oli teititelty, hän saattoi kokea teitittelyn kulttuurisena tapana. Hänen oli myös helpompi omaksua opiskelijoiden teitittely, jos työpaikka oli antanut siitä ohjeistuksen. Tällaiseen teitittelypakkoon saattoi olla syynä sekin, että tutkimusten mukaan ranskan opiskelijoilla on ollut vain vähän tilaisuuksia harjoitella teitittelyä.
Yksi tutkimukseni fokusryhmistä, Ranskasta vaihdosta palanneet suomalaisopiskelijat, toivat tuoretta tietoa opettajien puhuttelutavoista. Opiskelijat kertoivat, että Ranskassa osa opettajista teititteli heitä, kun taas osa sinutteli.
Jos ranskalaisen yliopiston opettaja sinutteli, suomalaisopiskelijalle saattoi tulla pulma: miten puhuttelen takaisin? Teitittely koettiin tavallisesti turvalliseksi vaihtoehdoksi. Jos opiskelija oli tottunut siihen, että hänen aikaisemmat opettajansa olivat teititelleet häntä, sinuttelu saattoi tuntua jopa epäkohteliaalta.
Jotkut opettajat Ranskassa säästivät opiskelijan puhuttelun valinnalta. He kertoivat heti tunnin aluksi, miten puhutellaan. Jos opettaja sinutteli opiskelijoitaan, hän saattoi sanoa, että häntä itseäänkin saa sinutella. Teitittelevä opettaja ohjeisti, että häntäkin on teititeltävä. Yksi opiskelija totesi, että tällaisissa tapauksessa opettaja oli tiukempi: silloin kun hän haluaa että häntä teititellään niin sit […] oikeesti pitää teititellä.
Mikä puhuttelumuoto ranskanopettajan kannattaa valita?
Koska ranskan kieltä kuulee verrattain vähän Suomessa, opettajan puhe on yksi tilaisuus paitsi saada kielikylpyä myös harjoitella puhuttelumuotoja. Puhuttelun valinnalla on siis väliä.
Ei kuitenkaan ole olemassa vain yhtä oikeaa puhuttelumuotoa. Ranskanopettaja voi valita joko sinuttelun tai teitittelyn, mutta kannattaa tiedostaa, että valittu puhuttelutapa kantaa merkityksiä. Joillekin teitittely on kulttuurinen tai pedagoginen kysymys. Toisille sinuttelu on tapa rakentaa suhdetta ja vähentää etäisyyttä opiskelijoihin.
Organisaatioiden ei kannata antaa ohjeistuksia siitä, miten ranskan opettajan on puhuteltava opiskelijoitaan. On vain hyvä, jos ranskaa opiskelevat suomalaiset pääsevät kohtaamaan sekä sinuttelua että teitittelyä opettajiltaan. Näin he oppivat, että puhuttelutavoissa esiintyy vaihtelua – samalla tavalla kuin Ranskassakin.
Tutkimukseen osallistuneiden henkilöiden nimet on muutettu.
Lisää aiheesta:
Ranskaa raakana! Podcast-sarjan 16. jakso: Miten Suomessa asuvat ranskalaiset opettajat puhuttelevat opiskelijoitaan? Haastattelijana Tuuli Holttinen, 31.10.2018.
Holttinen, Tuuli & Johanna Isosävi. 2022. Forms of address choices among Finnish and French university students and French teachers. Ampersand (9). https://doi.org/10.1016/j.amper.2022.100084
