On väitetty, että puhuttelumuotojen käyttö olisi yksi haastavimmista asioista, jonka vieraalla kielellä viestivä joutuu opettelemaan. Toisaalta eräs tutkija on todennut, että monimutkaisen puhuttelujärjestelmän käytön oppiminen on helpompaa, mikäli omassa äidinkielessäkin on monimutkainen järjestelmä.
Suomalaisilla ranskan kielen oppijoilla on se etu, että meilläkin tehdään ero sinuttelun ja teitittelyn välillä – esimerkiksi englannin kielessä kaikkia teititellään you-pronominilla. Suomalaisen ranskanpuhujan haasteena on kuitenkin se, että meillä teititellään paljon vähemmän kuin ranskassa.
Vieraan kielen puhujina meidän täytyy havainnoida ja harjoitella puhuttelumuotojen käyttöä, jotta oppisimme, millaisia sosiaalisia merkityksiä niihin liitetään.
Puhuttelun opiskelu luokkahuoneessa
Suomalaiset oppivat ranskaa tavallisesti kouluissa sekä korkeakoulujen ja työväenopistojen kursseilla. Opettajien ja oppikirjojen rooli on merkittävä luokkahuoneessa tapahtuvassa opiskelussa, koska ranskan kieltä pääsee käyttämään verrattain vähän Suomessa.
Eva Havun tutkimuksesta ilmeni, että suomalaiset koululaiset sinuttelivat ranskan oppitunneilla vastavuoroisesti opettajia ja kavereitaan – kuten suomen kielessä on tapana. Kanadassa tehdyissä kielikylpyä koskevissa tutkimuksissa puolestaan todettiin, että ranskan teitittelyä ei juurikaan esiintynyt luokkahuoneessa. Koululaisilla oli siis vain vähän tilaisuuksia teitittelyn harjoittelemiseen.
Kanadalaisten opettajien puhuttelua tutkittaessa havaittiin, että sinuttelusta huolimatta opettajat eivät aina olleet systemaattisia: he saattoivat toisinaan sinutella jopa puhutellessaan useampaa oppilasta, mikä oli hämmentävää oppilaille.
Ranskan oppikirjoja meillä ja muualla on myös kritisoitu. Esimerkiksi suomalaisissa oppikirjoissa ranskan puhuttelumuotoja on usein esitelty epäjohdonmukaisesti. Lisäksi sinuttelun ja teitittelyn vaihtelua ei ole selkeästi selitetty.
Luokkahuoneen rajojen ylittäminen
Koska luokkahuoneessa on rajoituksensa, herää kysymys, voiko sinuttelua ja teitittelyä edes oppia pelkästään tässä kontekstissa. Osa tutkijoista kokeekin, että se on mahdollista vain tiettyyn rajaan asti.
Eva Havun toinen tutkimus osoitti, että koululaisilla oli vain vähän taitoja käyttää ranskan kielen puhuttelumuotoja: melkein kaikki sinuttelivat sekä vanhempaa syntyperäistä ranskalaista että ystäviä. Toisinaan sinuttelu- ja teitittelymuodot myös sekoittuivat.
Miten luokkahuoneen rajoja voidaan siis ylittää?
Tutkimuksissa on suositeltu autenttisten materiaalien, kuten romaanien, videoiden sekä elokuvien, käyttöä. Esimerkiksi viimeksi mainitut vastaavat usein paremmin todellisuutta kuin oppikirjojen dialogit. Elokuvien opetuskäytössä myös tekstitykset ovat avuksi. On kuitenkin huomattava, etteivät kääntäjät ole aina suomentaneet sinuttelua ja teitittelyä ranskan kielen mukaan. Osa suomentajista on nimittäin kotouttanut käännöksiä eli vaihtanut ranskan teitittelyn sinutteluksi suomenkielisissä tekstityksissä.
Digitaalinen vuorovaikutus on tuonut uusia mahdollisuuksia puhuttelunkin opetukseen.
Internetin erilaiset keskustelufoorumit tarjoavat kielenoppijoille mahdollisuuden tarkkailla, miten sinuttelua ja teitittelyä käytetään. Joillakin palstoilla, kuten entisen presidentin Sarkozyn vastaisella Facebook-sivustolla, enimmäkseen sinutellaan tuntemattomiakin keskustelukumppaneita. Vaikka digitaalisuus on osittain lisännyt kielen epämuodollisuutta, toisilla ranskankielisillä keskustelufoorumeilla kuitenkin teititellään.
Digitaalisuus mahdollistaa kielenoppijoille myös suullisen vuorovaikutuksen syntyperäisten ranskankielisten kanssa esimerkiksi videopuheluiden välityksellä. Myös erilaisissa rooleissa toimimista voidaan harjoitella verkon avulla tapahtuvissa kohtaamisissa.
Auttaako oleskelu ranskankielisessä maassa?
Osa tutkijoista on sitä mieltä, että puhuttelumuotojen käytön voi kunnolla oppia vain oleskelemalla aidossa ympäristössä. On kuitenkin huomattu, että pelkkä oleskelu vieraskielisessä kulttuurissa ei takaa puhuttelumuotojen oppimista.
Tärkeintä on, että vieraan kielen puhuja kohtaa riittävän monipuolisesti erilaisia tilanteita. Toisin sanoen säännölliset kontaktit syntyperäisten ranskanpuhujien kanssa ovat ratkaisevia. Aiemman tutkimuksen mukaan ne, jotka käyttivät eniten kohdekieltä, osasivat sinutella ja teititellä enemmän syntyperäisten ranskanpuhujien tavoin.
Mitä jos kuitenkin puhuttelen väärin?
Virheiden pelko voi lamaannuttaa kieltä opettelevan.
Suomalaista ranskanpuhujaa voi lohduttaa tieto siitä, että on tilanteita, joissa ranskankieliset itsekin ovat epävarmoja, pitäisikö sinutella vai teititellä. Tämä kertoo siitä, että kielessä on runsaasti vaihtelua. Ranskassa joillakin työpaikoilla, kuten yliopistolla, sinutellaan enemmän, toisissa suositaan teitittelyä. Olen aiemmin kirjoittanut puhuttelukokemuksistani Lyonissa.
Monissakaan tilanteissa ei siis ole vain yhtä oikeaa tapaa puhutella. Sen sijaan valinta sinuttelun ja teitittelyn välillä kertoo ihmisten välisestä suhteesta, etäisyydestä ja hierarkiasta, sekä normeista ja tavoista.
Ympäristön puhuttelutapoja kannattaa tarkkailla, mutta jos vieraskielisen sanoma puhuttelumuoto poikkeaa totutusta, hän saa ulkomaalaisena usein anteeksi. Jos ranskankielinen sattuu opastamaan puhuttelumuodon valinnassa tai ehdottaa sen vaihtoa, kannattaa laittaa muoto mieleen ja tarkkailla, toimiiko se muissakin samantyyppisissä tilanteissa.
Lisää aiheesta:
Ranskaa raakana! Podcast-sarjan 15. jakso: Ranskan kielen sinuttelun ja teitittelyn oppiminen. Vieraana Tuuli Holttinen, 17.10.2018.
Holttinen, Tuuli & Johanna Isosävi. 2022. Forms of address choices among Finnish and French university students and French teachers. Ampersand (9). https://doi.org/10.1016/j.amper.2022.100084
